Myötätunto helpottaa

Tänään kahdessa seuraamassani blogissa kerrottiin siitä, miten lapsesta on tullut ruuan suhteen kronkeli. Miten hyvältä tuntuu huomata, että ei olekaan ainoa, jonka lapsi tuntuu elävän pelkällä pyhällä hengellä...

11 kk

Taas on Alvan syntymäpäivä käsillä. Kylläpä kuukaudet menevät nopeasti. Muita syntymäkuukausia on tullut jotenkin juhlistettua, mutta nämä taitavat nyt jäädä ensi kuun synttäreiden varjoon. Varsinaista lahjaa ei ole hankittu, jos ei Iskä poikkea lounastunnilla Muksumassissa.

1-vuotissynttärilahjaksi ollaan miehen kanssa vähän ajateltu Alvalle pyöräilykypärää ja miehen pyörään istuinta. Mies on kova pyöräilemään (lähes päivittäin tekee pyörälenkin, kun vain lumet sulavat) ja ehkä Alva viihtyisi välillä mukana. Mäkin voisin joskus lähteä mukaan, vaikka pyöräily tai paremminkin pyörällä pystyssä pysyminen ei olekaan mun parhaita ominaisuuksia.

Myös 1-vuotisvalokuvaan on tarkoitus Alva viedä. Yksi kaveri vei lapsensa jonnekin "mainostoimistoon" kuvattavaksi ja muakin houkuttaisi vähän ajatus. He olivat saaneet kaikki kuvat itselleen siten, että tilasivat sitten vain netistä niitä kuvia, joita halusivat teettää. Tulee aika paljon halvemmaksi varsinkin jos haluaa itselleen vähänkään suurempia kuvia. Täytynee kysyä, että missä ja miten tämä oli mahdollista. Toinen tietenkin on, että vielä ihan perinteiseen kuvaamoon. Kuulemma Turun bussiaseman lähellä on joku hyvä kuvaaja. Kuvia on tulossa kyllä näidenkin lisäksi, koska viime perjantaina oli kuvaus seurakunnan perhekerhossa. Toivottavasti ne kuvat onnistuivat.

Ennen Alvan synttäreitä pitäisi hankkia keittiöön uusi pöytä ja tuolit. Olen vähän ajatellut mustaa pyöreää pöytää ja mustia tuoleja. Valkoisetkin tosin kävisi. Keittiössä ei ole vieläkään (vuosi sitten tehtiin keittiöremppa) verhoja, joten niistäkin haaveilen. Tosin itseni tuntien eipä niitä verhoja ole varmaan vielä ensi vuonnakaan. Myös muihin huoneisiin voisi uusia verhoja hankkia ja makuuhuoneeseen se pimennysverho. Turun kodissakin on vajausta verhoista, joten tässä taitaa olla kyse mun ikuisesta päättämättömyydestä.

Alvan huone olisi tarkoitus remontoida tässä kevään ja kesän aikana. Vielä siinäkään ei ole saatu tikkua ristiin. Mummi suunnitteli hankkivansa Alvalle synttärilahjaksi pöydän ja tuolin, mutta sovittiin, että se hankinta odottaisi siihen asti, että saadaan huone kuntoon.

Että näillä ajatuksilla kohti vuoden ikäpylvästä.

Erilainen/samanlainen raskaus

Nyt kun raskaus on jo ylittänyt puolen välin (kai?), voikin jo verrata raskauksia keskenään. Onko ne olleet täysin toisistaan poikkeavat vai ihan sisaruksia keskenään...

Alkuraskauden pahoinvointi oli kummassakin raskaudessa samanlaista. Mulla ei onneksi ole ollut mitään järkyttävää pahoinvointia, eikä kertaakaan ole tarvinnut käydä vessassa pönttöä halaamassa. Ainoastaan huonovointisuus on ollut kiusana, mutta se on ollut hyvin hallittavissa. Voin siis olla onnellinen.

Alkuraskauden aikana mä olen ollut aika tajuttoman väsynyt ja nälkäinen. Nämä ovat myös tuttuja tunteita edellisen raskauden ajalta. Tuolloin olin töissä ja tottunut lähtemään kotiin vasta siinä kuuden-seitsemän jälkeen. Raskausaikana tämä kuitenkin muuttui ja kellokortti tuli leimattua heti neljältä. Keskittymiskykyä ei enää ollut, sillä vatsa kurni niin kovaa, että ruokaa oli saatava. Tuolloin lisäsinkin ruokavaliooni yhden lämpimän ruuan. Tämä oli sikäli hyvä ratkaisu, ettei iltaisin tullut naposteltua mitään turhaa ja painokin pysyi hyvin kuosissa. Nyt kotona ollessa nälkä on ollut koko ajan läsnä ja ruokaa on valunut kurkusta alas. Poissa on ateriarytmi, kunnon ateriat jne. Herkkuja tulee puputettua ja painossa se näkyy, joskin alkupainokin oli tällä kertaa jo ihan eri lukemissa.

Ensimmäisen raskauden aikana sanoin, että mut on luotu raskaana olemaan. Mä voin silloin koko raskaus ajan ihan hyvin. Ei kolotuksia, unettomuutta, liitoskipuja, selkäsärkyä tai muutakaan kremppaa. Tämä toinen raskaus on ainakin tähän asti mennyt ihan edellisen kaltaisesti. Ei siis mitään valituksen aihetta.

Neuvolassa kävin ensimmäisen raskauden aikana useammin kuin nyt. Ensiraskauden aikana seuranta taitaa yleisestikin olla tiiviimpää, eikä silloin taantumakaan vaikuttanut. Nyt käyntejä ei ole edes joka kuukausi, mikä tosin on myös oma valinta. Ensimmäisen raskauden aikana oli myös paljon hermostuneempi, että mitenhän tämä raskaus etenee ja mitä tuleman pitää. Nyt osaa jo ottaa lunkimmin, ja tietää, että aika vähän sitä itse sitten kuitenkin voi vaikuttaa, miten kaikki menee.

Tällä hetkellä ei ole aikaa seurata omaa oloaan ja raskauden etenemistä sillä intensiteetillä kuin viimeksi. Nyt viikot hujahtavat ohi ja puolivälikin on jo saavutettu. Viime kerralla luin viikottain vauva-kirjasta, miten sikiö on milläkin viikolla kehittynyt. Nyt luulen lukevani siitä yhtä useasti, mutta yleensä sivuja saa kääntää viime lukemisen jälkeen aika monta.

Raskaudet ovat siis aika samalaiset, mutta olosuhteet ovat nyt muuttuneet ja vauva-arki vienyt mukanaan.

Arki aikaistuu

Vähän vähältä on Alva hivuttanut aamuaan aikaisemmaksi ja aikaisemmaksi. Kymmeneen nukumista ei enää tapahdu, eikä edes yhdeksään. Nyt herääminen tapahtuu lähempänä kahdeksaa ja välillä jo ennenkin. Eilen ja tänään heräiltiin siinä puoli kahdeksan aikaan. Aamu-uniselle äidille tämä on ollut yllättävän helppoa. Mä yleensä heräilen jonkun verran ennen Alvaa, kun Alva alkaa kääntyilemään ja osoittamaan heräämisen merkkejä. Yleensä saan vartin verran heräillä rauhassa, ennen kuin Alva sinkoaa pystyyn.

Aamun aikaistuminen on tietenkin aikaistanut myös päikkäreitä. Ekoille päikkäreille ja samalla vaunukävelylle lähdetäänkin nykyään jo siinä kymmenen maissa. Tosin nyt on nämä ekat päikkärit ainakin poikkeuksellisesti lyhentyneet noin tuntiin, kun aikaisemmin on unta vedetty hyvällä halulla kaksikin tuntia ja jopa yli.

Toiset päikkärit ovat vielä päivärutiinissa mukana. Niille on normaalisti nukahdettu siinä neljän aikaan, mutta yritän nyt vähän aikaistaa niitä ja jos Alva ekoilta päikkäreiltä heräilee jo ennen kahtatoista on kolmen aikaan vauva jo aika väsy. Toisetkin päikkärit ovat vielä pitkät, joten ainakin puolitoista tuntia on unta saatava tai parikin tuntia. Sitten sitä jaksaakin peuhata illalla.

Iltaunille Alva näinä aikoina menee siinä puoli kymmenen maissa ja sammuu Äidin tai Iskän viereen aika helpolla. Tosin yleensä siinä sammuu Äitikin, joten sitä omaa aikaa on vain päikkäriajat, koska illalla väsy iskee molempiin yhtä aikaa.

Ruokahalu ei Alvalla vieläkään ole parantunut. Aamuun ollaan löydetty joitakin jogurtteja ja viilejä, jotka maistuvat, mutta varsinainen ruoka ei vieläkään oikein maistu. Pienen pilttipurkin verran ruokaa maksimissaan kerralla menee, eikä sitäkään sentään kahta kertaa päivässä. Linnun annoksilla siis mennään edelleen, vaikka purukalustokin täydentyi viime yönä yhdellä ylähampaalla. Hampaan lisäksi aamulla oli havaittavissa alkavan silmätulehduksen merkkejä, joten iltapäivällä pitänee suunnistaa apteekkiin, jos lääkärikummi ehtii soittamaan sinne puhelinreseptin.

Potkuttaja

Oltiin tänään Alvan kanssa Myllyssä. Mummi tuli sinne meidän seuraksi. Äidille löydettiin mustat äitiyshousut ja Alvalle vaikka mitä. H&M:stä mukaan lähti kolme perusbodia ja kahdet ihanat farkut. Junnumestasta Tutan hamepusero ja housut, yksi body ja t-paita. Ihania kaikki.

Kun tultiin kotiin ja annoin Alvalle maitoa, tunsin ensimmäisen kerran, kun vauva potkutteli vatsassa. Potkuja tuntui ainakin neljä kertaa. Siellä se pieni potkuttaja on. Ihanaa sekin. Taisi antaa merkin, että hänkin piti niistä EasyWalkerin duoista, joita oltiin Baby1:ssä katsastamassa.

Kävelytaito hanskassa

Tänään on taas Alva kehittynyt suurin askelin. Tai pienin. Kävelytaito alkaa nyt olla hanskassa. 12 askelta taitaa olla tämän hetken ennätys ja lisää tullee päivä päivältä. Vielä tosin vallitseva liikkumismuoto on konttaaminen. Sillä pääsee paljon varmemmin, nopeammin ja ilman suurta keskittymistä. Kävely on vain hetkellinen hauskuutus. Askeleet ovat haparoivia, pieniä ja kovin suurta matkaa ei kävelten vielä päästä. Ehkä noin metrin verran kuitenkin. Tosin joka kerta ei mitään ennätysmatkoja kävellä, vaan useimmiten matka tyssää jo parin kolmen askeleen jälkeen, mutta välillä keskittyminen ei herpaannu ja tällöin päästäänkin jo ennätyslukemiin.

Matkarattaat ja sisarusrattaat

Olen ajatellut hankkia Alvalle tässä kevään kuluessa matkarattaat. Niiden kanssa olisi paljon helpompi liikkua autolla ja kaupoilla, kun meidän Brion yhdistelmävaunuilla. Ne on jotenkin niin isot ja kömpelöt. Niitä ostettaessa en kunnolla saanut niitä kasattua kokoon, kun vatsa otti työntökahvaan kiinni ja oletettavasti tämä tilanne on taas piakkoin edessä. Eli siis matkarattaiden hankintaan.

Ajatuksena oli aluksi, että kunhan on jotkut ja mielellään melko halvat, kun ei tiedä, onko niille sitten kesän jälkeen juurikaan käyttöä, kun sisarusrattaat on kuitenkin hankittava. Nyt kun olen noita rattaita netistä surffaillut, niin nälkä on kasvanut. Ei sittenkään ehkä niitä kaikkein halvimpia. Ovat kuitenkin huonot ja sisarusrattaiden käyttöiän päätyttyä, niille varmaan löytyy vielä käyttöä, kun Alva ei enää tarvitse rattaita, mutta pienempi vielä tarvitsee.

Toisaalta ne voisivat olla sellaiset, joihin saisi kiinni turvakaukalon. Jos on välillä liikkeellä vain vauvan kanssa, niin silloin on turha olla noita sisarusrattaita mukana, vaan sellaiset rattaat, joihin turvakaukalon saisi näppärästi kiinni. Kuinkahan usein sitä olen liikkeellä pelkästään vauvan kanssa. Ehkä vain joitakin kauppareissuja, jolloin rattaat ostoskärryjen kanssa ei ole ehkä se mielyttävin yhdistelmä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Ainakin sisarusrattaat voisivat olla sellaiset, että niihin menee turvakaukalo. Sisarusrattaisiin pitäisi hankkia vielä vaunukoppa ja molempien selkänojien pitäisi mennä makuuasentoon asti. Neljä pyörää on myös vaatimuksena, koska kolmipyöräset vaikuttavat vähän kikkeriltä. Mua ei myöskään miellytä vaunut, joissa lapset ovat peräkkäin. Vierekkäin vaikuttaa paljon mukavammalta, toisaalta ovista ei varmaan kovin helposti pääse, joten se taas rajoittaa liikkumista aika tavalla. Hissiin mahtuvista ei varmaan voi edes haaveilla.

Mitä tässä sitten jää jäljelle...

Briossa on ihan hooponnäköinen kuomu sisarusrattaissa. Ei kiitos!

Cadenaa vähän alunperin mietin, mutta turvakaukalon saa sitten unohtaa, niin sisarusrattaissa, kun matkarattaissakin.

Bugaboon matkarattaat vaikuttaa aika pieniltä ja oudonnäköisiltä. Onkohan näistä ollenkaan sisarusrattaita.

Britaxin matkarattaihin saisi kaukalon, mutta meneeköhän mihinkään sisarusrattaisiin Britaxin kaukalo. Britaxin sisarusrattaat kun ovat mallia - päällekäin.

Phil ja teds kuulostaakin jo siltä, että ei niissä vierekkäin istuta, kuten ei istutakaan. Onkohan tämä merkki kehittänyt tuon päällekäin muodin.

Baby Joggerin sisarusrattaat näyttävät ihan ok:lle, mutta ei mainintaa turvakaukalosta.

Teutonian sisarusrattaat eivät myöskään mielytä silmää.

EasyWalkerit taitavat olla ainoat, jotka täyttäisivät mun kriteerit, mutta hintaa näissä on jonkin verran. Sisarusrattaat noin 700€, matkarattaat 570€ ja turvakaukalo noin 130€. Cadenat olisi vain 500€ (400€ ja 100€) eli EasyWalkerin matkarattaiden verran ja alennuksiakin voisi tulla. Toisaalta päälle tulisi kummassakin vielä koppa ja ehkä makuupussi, sadesuoja jne. Mahtaakohan ajatus siitä, että kerrankin voisi päästä vähän halvemmalla, kantaa kovin kauaa...