Hoidonaloituksen hinta

Tulokset meidän hoidon aloittamisesta, tilanne neljän hoitopäivän jälkeen:

- kangerteleva vaipattomuus ja paljon likapyykkiä
- rikkonaisia öitä, kaksi väsynyttä lasta ja aikuista
- kaksi yskivää lasta
- kaksi vuotavaa nenää
- yksi tulehtunut korva

Mikä korvaus äidin pitäisi saada työstä, jotta tämä kannattaa?

2-vuotias

Aino täyttää tänään kaksi vuotta. Miten se aika onkin voinut kulua jo niin, että meidän vauva ei enää ole vauva, eikä ole ollut sitä enää vähään aikaan. Nyt hän on jo taapero, mitä parhaassa iässä.

Pidimme juhlat jo reilu puolitoista viikkoa ennen h-hetkeä, koska silloin oli vielä koko perhe lomilla. Juhlissa oli kaikki sukulaiset ja muutama kaverikin. Aino vierasteli vähän ja roikkui punteissani, kun vieraita alkoi tulemaan, mutta vieraiden ojentamat lahjapaketit hieman saivat hänet lämpeämään. Vähitellen hän unohti vierastelun ja meni jo kuin kala vedessä vieraalta toiselle ja kakun kynttilöiden puhallus meni jo viime vuoden rutiinilla.

2v neuvola

Tänään oli Ainon  2 v. neuvola. Varsinainen neuvolantätimme oli lomalla ja paikalla oli naapurikylän neuvolantäti. Ihan mukava tyyppi, vaikkakaan ei ihan yhtä mukava kuin meidän "oma" täti.

Alkuun juteltiin siitä, miten puhe on alkanut Ainolla luistaa ja siitä, miten pottakokeilut ovat tuottaneet tulosta. Kerroin, että Ainolta tulee jo välillä kolmen sanan lauseita ja että vain yöllä on enää vaippa, joka tosin sekin on lähes aina kuiva. (Taidetaan jättää vaippa kokonaan pois, kunhan saadaan nämä tähän asti ostetut vaipat käytettyä.) Sitten Aino sai käteensä kynän ja eteensä paperia. Hänen piti piirtää siihen suora viiva. Ihan suoraa viivaa ei siihen paperiin tainnut syntyä, mutta kiharaa viivaa tuli kyllä koko paperi täyteen ja vähän toisellekin puolelle.

Sitten tyttö saikin aika uhmakohtauksen. Täti pyysi Ainoa potkaisemaan palloa ja näytti, miten se tehdään. Aino sitten otti iloisesti pallon käteensä. Täti totesi, että "ei käsin, vaan jalalla" ja että "missä Ainon jalka on?" Aino loukkaantui vallan verisesti ja tuli mun luokse lohdutettavaksi. Lohdutus ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan Aino suuntasi pois huoneesta, odotustilaan leikkimään. Kannoin rimpuilevan ja huutavan tytön takaisin huoneeseen ja siitä se huuto vain yltyi. Varmaan lähes viisi minuuttia meni, ennen kuin tyttö rauhoittui niin paljon, että pystyimme jatkamaan.

Mittaus tehtiin vielä siinä makuultaan ja pituutta oli tullut lisää 6 cm, eli nyt yhteensä 94 cm. Pituus taisi ylittää +2 käyrän. Paino puolestaan oli vähän miinuskäyrällä, kun sitä oli vain 13,5 kg. Tornin rakentaminen onnistui hyvin ja Aino kertoili yksittäisin sanoin, mitä hänelle näytetyssä kuvassa tapahtui. Juttelimme vielä jotakin tavanomaista neuvolantädin kanssa ja Aino kävi sillä väliin kiukkuisesti potkaisemassa palloon. Sekin taito siis osattiin, vaikka ensin sitä vähän epäilikin.

Uimaan

Meidän tytöt ovat innokkaita uimareita - ainakin teoriassa. Innostus on huipussaan, kun kysyy, että lähdetäänkö uimaan. Matkalla into ei ota laantuakseen ja perillä uikkari vaihtuu päälle nopeasti. Sitten alkaa vähän epäilyttämään, että onkohan se vesi sittenkin kylmää ja rantaa lähestyttäessa kylmyys vaikuttaa jo varmalta.

Alva jo vähän osasi uiskennella kellukkeilla viime kesänä ja hyppäsi laiturin rappusilta veteen kellukkeilla ja renkaalla. Hän todella nautti uimisesta, eikä arastellut vettä ollenkaan. Tänä vuonna vedet ovat olleet niin kylmiä, että uiminen on vähän jäänyt kasteluksi ja saunaan juoksemiseksi. Vähitelleen hän on kuitenkin uskaltaunut kastautumaan veteen jo kokonaan ja on äidin avustuksella vähän uiskennellut kellukkeilla. Aino sitä vastoin hädin tuskin kastaa varpaansa ja sitä kokemusta ei tarvitse saman uimareissun aikana toistaa.

Syksyn osalta onkin osittain jo heitetty lupausta ilmaan, että alettaisiin koko perhe käymään uimahallissa uimassa. Jospa se nyt toteutuisi edes kerran ennen joulua. :)

Ps. Vaipattomuus on jo edennyt siihen, että vaippa on enää yöllä ja sekin on yleensä kuiva aamusta. Tällä viikolla tosin taisi kerran olla märkä, joten ihan en uskalla sitä vielä poiskaan ottaa. Melko vahvasti alkaa näyttämään siltä, että parin viikon päästä alkavaan hoitoon ei tarvitse enää vaippoja kuskailla.

Aino - Suomi -sanakirja

Ainon puheesta olen huomannut joitakin kirjainvahteluita, jotka ilmenevät samantyyppisissä sanoissa. Oiskohan hänen tavallaan helpompi sanoa. SK-yhdistelmä muuttuu tavujen rajalla KS-yhdistelmäksi.

Taksu = tasku
Poksi = poski
Ouksee = juoksee jne.

S-kirjaimen Ainon on osannut sanoa jo lähes alusta asti. Aluksi se tosin oli vain sellaisissa sanoissa, jossa on kaksi s-kirjainta peräkkäin sanan sisällä. Eli Kissa ja Tassu tulivat ihan oikein, mutta Iskästä tuli Ikkä. Vähitelleen myös Iskä sana on saanut oikean muodon, mutta s-kirjaimella alkavissa sanoisssa ensimmäisen kirjaimen korvaa H-kirjain. Siten:

Hukka tai ukka = sukka

Tosin poikkeuksena edelliseen, Sauna on kuitenkin aina Sauna.

Konsonantilla alkavat sanat taitavat yleensäkin olla aika vaikeita:

Arkko = Jarkko

Kaikkiin ei taida kuitenkaan löytyä mitään kieliopillista asiaa, vaan pitkiä sanoja lyhennetään ja joskus sanojen merkitys on vähän omintakeinen.

Kynsi pasti = Kynsi pahasti. (vaatii siis leikkausta)
Manska = mansikka
Loppu = loppu, mutta myös tyhjä. Mikä tahansa tyhjä rasia, saa osakseen kommentin: Loppu.
Saa Maitoo = saisinko maitoa

Leikiten

Siskokset ovat oppineet leikkimään mukavasti keskenään.

He laittavat yhdessä nukkea vaunuihin nukkumaan, peittelevät sen hyvin ja työntävät vauvaa yhdessä vaunuissa huoneesta toiseen. Leikkivät junaa tekemällä junan keittiön tuoleista ja istuskelevat kumpikin omissa "vaunuissaan". Omassa huoneessa he leikkivät, lähes sopuisasti, kumpikin omia leikkejään. Olohuoneen sohvasta tehdään liukumäki, jossa liu'utaan välillä myös pääedellä alas.

Nuorempi on myös innokas ulkoleikkijä. Hän jaksaa tehdä hiekkakakkuja, ajaa nurmikkoa, työntää vauvan vaunuja pitkin pihaa jne. Alva puolestaan on enemmän sisälläolija. Hän ei tunnut keksivän kovasti ulkona tekemistä omin päin, vaan tarvii aina enemmän aikuisen avustusta. Muutenkin hän haluaa olla ja tehdä juuri sitä samaa kuin aikuinenkin. Hän ei esim. leiki hiekkalaatikossa, jos minä en siinä leiki. Ei siis mitään puutarhan hoitoa lasten leikkiessä.

Aino on ehkä muutenkin sellainen omassa rauhassa ja keskittyen puurtaja. Hän osaa ja viitsii leikkiä itsekin ja keksii tekemistä omin nokkineen. Hän on innokas muovailija ja käy usein itse ottamassa muovailuvahat ja leikkii niillä. Ehkä kuopuksen osa on aina ollut se, että kukaan aikuinen ei ehdi olemaan ihan kokoaikaa hänen kanssaan. Esikoinen kun on taas tottunut täydelliseen huomioon.

Vielä on kesää jäljellä

Ollaan tyttöjen kanssa lomailtu koko kesäkuu ja vielä heinäkuu on loma-aikaa. Elokuussa alkaa sitten taas arki. Mulla työt ja tytöillä tuttu hoitopaikka odottaa. Alva aloittaa syyskuussa seurakunnan kerhon kahtena aamupäivänä viikossa ja sitä hän on odottanut jo joulusta asti. Ostin hänelle hienon smurffiina aiheisen eväsrasian ja juomapullon jo valmiiksi. Hoitotäti on luvannut kuskata Alvan noina kahtena päivänä tuonne kerhoon.

Aino taas kasvaa ja kehittyy koko ajan huimasti. Erityisesti puhe on ottanut pitkiä askeleita tässä kesän aikana. Ennen kesää hän sanoi vain jotakin yksittäisiä sanoja, mutta nyt on sanavarasta laajentunut ja sanoja tulee jo pari tai jopa kolmekin peräkkäin. Nyt hän siis saa jo asiansa kuin asiansa kerrottua ja pystyy kertomaan mistä kenkä milloinkin puristaa.

Myös pottailu on tuottanut tuloksia. Ainolla on vaippa enää vain päikkäreillä ja yöunilla sekä välillä päivällä. Pienempi hätä tulee aina pottaan tai pöntölle, mutta isompi hätä on tähän viikkoon asti käyty nurkantakana väätämässä housuun ja sitä varten välillä laitan vaipan, jos arvelen, että kohta hetki on käsillä. Nyt tällä viikolla hän on huomannut, että tuo tapa ei ole ehkä kovinkaan hyvä. Toivottavasti tässä nyt kehitytään vielä heinäkuun aikana, jolloin Aino on varmaan ainakin lähes vaipaton. Yö- ja päikkärivaipatkin on enemmän äidin varmistelua, kun päikkärivaippa on ollut jo yli viikon kuiva ja yövaippakin jo useamman yön. Ehkä niistäkin voisi vähitellen luopua.

Yöt on meillä alkaneet luistaa jo ihan hyvin. Nyt Aino ei enää heräile edes joka yö, vaan ehkä parina yönä viikossa saamme kaikki nukkua aamuun asti. Toisinaan Aino heräilee yöllä, mutta harvoin enää yli kahta kertaa. Tämä on siis jo ihan sitä tavallista vauvanukkumista, ja tähän olen tosi tyytyväinen. Näin kun mennään, niin hienosti menee ja univelat alkaa kaikilta olla nukuttu pois.