Lääkärissä

Soitin aamulla terveyskeskukseen ja saatiin heti yhdeksältä aika lääkäriin. Alva on ollut nyt reilu kaksi viikkoa kipeä ja ajattelin jo illalla, että ehkä olisi aika käydä näyttämässä häntä lääkärille. Nenä on tosin vain tuhissut ja vuotanut, välillä reilusti ja välillä hillitymmin. Kun nyt yöllä alkoi yskä ja aamulla silmä oli tulehtunut, niin päätös oli selvä. Lääkäriin...

Aamutoimet suoritettiin nopeasti ja puolessa tunnissa oltiin jo matkalla lääkäriin. Istuskeltiin odotustilaan, tosin Alva ei juuri halunnut sylissä istua vaan käytävän ravaaminen oli paljon hauskempaa. Ei siis miltään kipeältä juurikaan vaikuttanut. Lääkäri oli nuorimies (Iskä kysyi heti multa puhelimessa, että oliko valelääkäri. Tiedä sitä sitten...), joka jaksoi paneutua meihin, vaikkei Alva siis kovin kipeältä vaikuttanutkaan. Alva ei olisi halunnut päästää lääkäriä ihan iholle asti, vaan itkuskeli vastalausetta. Keuhkoissa kuulemma vähän rahisi, ja oikea korva punoitti vain aavistuksen, joten tarvetta lääkekuuriin ei ollut. Silmään toki saatiin tippoja, jotta tulehdus menisi nopeammin ohi. Ja äiti sai reseptin thyroxinia.

Apteekin kautta suunnattiin kotiin ja matkalla Alva nukahti. Nostin hänet kotona vaunuihin nukkumaan ja siellä hän on nyt reilun puoli tuntia nukkunut. Toivottavasti uni maistuu ja parantaa pienen.

Lastenhuoneen synty

Heinäkuussa meidän on tarkoitus remontoida toinen yläkerran huoneista ja tehdä siitä lastenhuone. En oikein ole saanut itseäni innostumaan huoneen suunnittelusta, mutta pian on pakko ottaa itseä niskasta kiinni.

Huone on melko iso, joten sinne mahtuu mukavasti kaksi pientä ihmistä elelemään, ainakin näin ensimmäisinä vuosina. Ongelmana meidän tässä vanhassa rintamamiestalossa on, että säilytystilaa ja kaappeja on ihan liian vähän. Tavarat lojuvat väkisinkin näkösällä, kun ei oikein ole paikkaa mihin niitä laittaisi. Nyt lastenhuoneeseen onkin tarkoitus rakentaa kaappeja enemmänkin kuin vain lasten tarpeisiin. Huoneen sivuilla on tavalliseen rintamamiestalon tapaan varastotilaa. Tämä varastotila on matalaa ja madaltuu ulkoseinää kohti. Lastenhuoneesta onkin tarkoitus repiä toinen sivuseinistä lähes kokonaan alas ja rakentaa kaapit tänne varastotilan puolelle siten, ettei lattiapinta-alaa kulu lastenhuoneen puolelta. Kaappeja tulee yhteensä kuusi ja niihin liukuovet.

Näihin kaappeihin on sitten tarkoitus laittaa ainakin pariin tanko. Varsinaista tankokaappia kun meillä ei ole ollenkaan. Ihanaa, että sinne saa laittaa kaikki puserot ja housut henkareille ja ottaa sieltä tarvittaessa esiin. Yhteen kaappiin olen suunnittellut laittavani liinavaatteita ja pyyheliinoja. Nyt ne ovat olohuoneen kaapissa, mikä ei kovin kätevää ole, kun ainakin sängyt ovat kaikki yläkerrassa. Loput kolme kaappia jäävätkin sitten lasten käyttöön. Tosin lastenvaatteet olen suunnitellut jatkossakin säilyttäväni alakerrassa ja toivottavasti tuo nykyinen liinavaatekaappi osoittautuu hyväksi niille ja lisätilaa tarvittaessa löytyy keittiöstä, jossa vaatteet nytkin ovat.

Muuten huoneen suunnittelu on jäänyt lattiatasojen suunnitteluun. Meille laitettiin viime vuonna keittiöön korkkilattia ja olen ihan ihastunut siihen, kun se tuntuu jalkapohjissa melko lämpimältä. Tätä korkkia on nyt tarkoitus laittaa myös tuonne lastenhuoneeseen. Siellä kun väkisinkin istutaan välillä lattialla. Seinien väritys on vielä vähän auki. Toisaalta mun tekisi mieli laittaa sinne huoneeseen tyttömäisiä värejä ja kuvioita, mutta jos tämä vatsamönkiäinen osoittautuukin pojaksi, niin sitten voi vähän harmittaa. Kodin ykkösessä oli vaan tehty ihana lasten soppi ja siinä oli perhostapettia ja ihanaa aniliinin? punaista ja vihreää. Ehkä pare pitäytyä vihreässä ja koristaa sitten verhoilla ja muilla tekstiileillä, jotka voi tarvittaessa vaihtaa.

Sitten huoneeseen on tarkoitus tuoda minun vanha nojatuolini, joka on nyt siskon luona hoidossa. Sisko siitä haluaisi jo eroon ja on halunnut kauan, mutta onneksi se ei vielä ole sitä tänne tuonut, kun sille ei ole oikein paikkaa. Haluaisin päällystää tuolin uudelleen, jotta se sopii paremmin huoneen sisustukseen.

Muuten huoneen kalustus on täysin auki. Joku pöytä ja tuoli varmaan on hankittava tai ehkä jopa parikin tuolia, ettei sisaruksilla tule riitaa. Sängyt on vielä vähän avoinna. En oikein uskalla Alvaa vielä siirtää tavalliseen sänkyyn, joten joku ratkaisu tähän tarvitaan, jos vauva saa Alvan vanhan pinnasängyn. Mummi ehdotti, että Alvalle laitettaisiin matkasänky olohuoneeneen kulmaan, niin hän voisi nukkua päikkäreitä tässä samassa kerroksessa, jossa muutenkin ollaan. Ei tarvitsisi juosta yläkerran ja alakerran väliä. Lastenhuoneeseen ei siten ehkä viitsi toista matkasänkyäkään hankkia...

Sitten vielä joku hylly ja laittialle koreja ja laatikoita leikkikaluja varten, niin olisikohan se sitten siinä. Aluksi ajatuksena oli hankkia huoneeseen vieraita varten vuodesohva, mutta sille tuskin on tilaa ennen kuin lapset siirtyvät kerrossänkyyn. Vieraat joutuvat siis jatkossakin tyytymään pelkkiin patjoihin.

Onneksi Alvan sisko on ottanut suunnitellakseen tätä projektia. Ilman sitä, tämä ei olisi vielä näinkään pitkällä. Ja remppamies siis aloittaa heinäkuun alussa, joten silloin pitäisi suunnitelmat jo olla valmiit.

Vaputusta

Vappu meni nuhaisin tunnelmin. Alvalla alkoi nuha jo reilu viikko sitten, mutta perjantaina se oli jo lähes ohi. Ainoastaan me vanhemmat oltiin tuolloin vielä kipeitä. Iskä pahemmin, mutta mulla se alkoi olemaan ohi. Tai niin luulin. Lauantaina oltiin taas kaikki aika kipeitä. Iskä lähes puoli kuollut. Tänään mulla on ollut pahin olo ja Alvan nenä juoksee solkenaan. Ei niin helpolla päästy kuin ajattelin, mutta onneksi koko vappu ei tämän takia mennyt pilalle.

Perjantaina lähdin Alvan kanssa kaksin katsomaan lakitusta Taidemuseonmäelle. Ihan ei ehditty ajoissa, vaan myöhästyttiin parilla minuutilla. Eihän se onneksi juuri mitään haitannut, vaan valkoinen lakkimeri velloin mäellä ja torilla vielä pitkään lakituksen jälkeenkin. Iskä saapui paikalle suoraan torille ja siellä sitten hetken kiertelimme. Ostettiin Alvalle sellainen "vappupropeli", tai siis mikä sen nimi nyt mahtaa olla. Olin jo edellisenä päivänä ostanut Alvalle Ihaa-pallon, joten tällä kertaa ei palloa ostettu. Aika pian suuntasimmekin jo kotia kohti, kun tuuli oli aika kovaa ja ilma muutenkin koleaa.

Yksi jännä juttu mulle sattui torilla. Näin yhden tutun. Tai siis tämä tuttu tunnisti mut, muisti nimen, entisen asunnon, opiskelupaikan jne. Mulla ei vaan ollut aavistustakaan, kuka tämä tyyppi oli. Oli vähän vaikea jutella, kun ei tiennyt, että mistä me tunnetaan ja ketä yhteisiä tuttuja mellä mahdollisesti on. Hän lupasi etsiä mut naamakirjasta, joten ehkä tämä mysteeri vielä selviää.

Lauantaina käytiin tivolissa serkkupoikien ja kummien kanssa. Ilma oli taas tosi kylmä ja tuuli navakasti. Onneksi ainakin Alvalla oli riittävästi vaatetta päällä. Alva pääsi Iskän kanssa yhteen tivolilaitteeseenkin. Taisi olla mukavaa, joskin ehkä liian vauvamainen Alvan mielestä, kun hän ei viitsinyt edes pitää mistään kiinni. Iskä sai siten huolehtia yksin turvallisuudesta.

Tänä aamuna käytiin kenumassa ja laskemassa liukumäkeä läheisessä puistossa. Liukumäki taisi olla jopa kivampaa kuin keinuminen tai tiedä siitä sitten. Tasavertaisia taisivat olla. Hiekkalaatikko on vielä jäänyt vähän kokematta ja kaikki hiekkiskamat jäivät maalle. Täytynee ensikerralla muistaa viedä niitä vähän kaupunkiinkin. Iltapäivällä ajeltiin takaisin maalle ja kaupunkivappu on siten nyt takana.

Huhtikuussa opittua

Tässä kuussa kävely on vahvistunut edelleen ja nyt ulkonakin kävely alkaa luonnistaa. Toki kaatumisia tulee edelleen niin sisällä kuin ulkonakin, mutta pääsääntöisesti Alva pysyy pystyssä. Muutama juoksuaskelkin on jo havaittu, mutta varsinaisesti juoksun salat ovat vielä pysyneet salassa, onneksi. Tanssiminen taitaa kuitenkin olla Alvan mieleisin liikuntamuoto ja musiikkia kuulleessaan Alva poikkeuksetta laittaa tanssiksi. Tosin tanssin taustaksi kelpaa tarvittaessa myös kaappikellon kumahdukset, auton ääni jne. Ei se niin tarkkaa taida Alvasta olla.

Kuten neuvolakorttiin viime neuvolakerralla kirjoitettiin höpöttää Alva koko ajan omiaan. Varsinaisesti en ole selviä sanoja kuullut, mutta muutamia kuitenkin on. Selvin kaikista sanoista on KENKÄ. Jotenkin outoa, että olen yrittänyt opettaa Alvalle sanoja, esim. pupu, lamppu, vaippa ja muita mielestäni helppoja sanoja, kun Alva jo P-äänteen osaa, mutta sitten hän poimii puheestamme sellaisen sanan kuin kenkä. Tietenkin olen käyttänyt sanaa kenkä pukiessani häntä, mutta sen toistamiset ovat olleet aika vähäisiä. Mutta nyt siis Alva sanoo ihan selvästi kenkä ja vielä tietää mitä se tarkoittaa.

Pappa-sana on jo aika kauan ollut hallussa, mutta en ole ihan varma, osaako hän yhdistää sen pappaan, vai onko se vain joku hokema. Lampun hän osaa näyttää ja sanookin jotain sinne päin kuin PPU, mutta ei siitä selvää vielä saa. Vaipan kohtalo taitaa olla aika sama. Toisaalta kohtuullisen hyvä passiivinen sanavarasto hänellä kuitenkin on, tai ainakin kun sanoin Alvalle, että hae sieltä lelulaatikosta kirja ja tuo tänne, niin luetaan sitä yhdessä. Alva ymmärsi tämän ja niin meillä oli lukuhetki. Vaipan vaihdosta puhumisen hän taitaa myös ymmärtää, koska karkuun lähdetään heti, kun vaippaa pitäisi vaihtaa.

Itse syömistä on nyt vähän harjoiteltu, mutta vielä heikon tuloksin. Pottailu on jäänyt ihan taka-alalle ja myös hampaiden pesussa pitäisi terästäytyä. Nyt kun Alva on täyttänyt vuoden, jäävät nämä kuukausiraportit pois kuvioista. Eiköhän uudet taidot tule muutenkin kirjoitettua ilman niiden kertaustakin. Toisaalta, jos syksyllä vielä jaksaa kirjoittaa, niin silloin "uudet taidot" palaavat vauvan kehittyvien taitojen myötä. Näissä merkeissä seuraavan kerran siis vasta syksyllä.

Vapun viettoa

Tuntuu oudolta, kun nyt on menossa jo Alvan toinen vappu. Ensimmäisestä sillä ei tietenkään ole mitään muistikuvaa, mutta äidillä sentään on joitakin. Viime vappuna oltiin turvallisesti kotona. Olin Alvan kanssa päässyt sairaalasta muutama päivä sitten ja vietettiin vappuaattoa telkkaria katselen. Oltiin Iskän kanssa roudattu keittiöön pari nojatuolia ja siinä minä imetin Alvaa ison tyynykasan keskellä ja katseltiin tosiaan sitä telkkaria. En muista oliko tunnelma miten leppoista, kun maidon riittävyydestä oli vahvat epäilyt, kaikki oli epävarmaan ja outoa ja mulla jonkinnäköinen babyblues.

Vappupäivää seuraavana päivänä tuli Mummi käymään ja tällöin purettiin urakalla meidän keittiötä. Kaikki keittiön kaapit tyhjäksi, tavarat pahvilaatikoihin ja osa roskiin, kaapit revittiin irti seinistä ja vietiin pihalle. Alva nukkui olohuoneen sohvalla ja vetäisi muistaakseni ihan komiat päikkärit korvikkeen voimalla. Mulla oli ihan suuret syyllisyyden tunteet korvikkeesta, mutta pakkohan sille vauvalle oli jotain ruokaa antaa, kun monen tunnin imetys ja pumppaus ei hänelle riittänyt.

Sunnuntaina kämppä olikin sitten hävityksen kauhistus ja kun iltasella vielä lämmitettiin takkaa ja saatiin aikaiseksi savuvahinko, oli kiva maanantai-aamuna ottaa vastaan neuvolan täti vierailulle. Onneksi silloin maanantaina sitten heti suunnattiin evakkoon Turkuun. Maalla kun ei toiminut kunnolla sähkö, vesi, lämmitys, ei keittiötä. Ajattelin ensin, että kyllähän sitä ennen on pärjätty ilman nykyajan mukavuuksia, joten miksi ei nytkin. Mutta en olisi pärjännyt, onneksi päästiin kaupunkiin turvaan.

Tämä vappu on nyt tarkoitus viettää kaupungissa. Ilmat eivät taida olla parhaat mahdolliset, mutta toivottavasti vapputorille ja tivoliin sentään päästään pyörähtämään. Lauantaina olisi ollut Alvan ystävän 1-vuotisjuhlat, mutta joudutaan jättämään ne väliin, kun koko meidän perhe on kunnon flunssassa. Alvalla se jo alkaa helpottamaan, eikä kovin paha ehkä ollutkaan (ei yskää, eikä kuumetta, joten lääkärissä ei käyty), mutta vanhemmat ovat aika pahassa kunnossa. Toivottavasti ensi viikolla olo on jo kaikilla parempi.

1-vuotisneuvola

Eilen Alvalla oli 1-vuotisneuvola. Taidettiin olla taas vähän myöhässä, tosin luulen, että neuvolan kello on etuajassa, koska luulin olevani ihan aikataulussa. No ketään muita ei ollut odotushuoneessa ja päästiin sitten heti vastaanotolle. Alva otti odotustilasta mukaansa nallen. Mahtoiko siitäkin saada vähän turvaa...

Istuskeltiin ja keskusteltiin hetken neuvolatädin kanssa. Kerroin, että hyvin on mennyt, joskin noro on nyt koettu ja flunssaa pukkaa. Neuvolantäti kyseli päivärytmistä, nukkumisista, syömisistä ja sen sellaisista. Kerroin, että ruokahalu on vieläkin häviksissä, eikä oikein mikään maistu. Maito kylläkin, mutta ei kiinteät. Ei ole lempiruokia, ei, eikä herkkusoseetkaan kovin suurin määrin maistu. Nyt tätä "syömättömyyttä" on kestänyt jo vähintään 3 kuukautta, joten ihan mikään parin viikon vaihe ei kyseessä enää ole. Punninta sitten taas kertoi totuuden. Painoa oli tullut lisää noin 400 g ja nyt ollaan yli 10 kilon. Mutta kun pituuttakin oli tullut lisää 3 senttiä, niin painokäyrä jatkaa laskuaan. Ei nyt vielä mitenkään hälyyttävästi, mutta ei sen enempääkään tarvitsisi laskea. Kerroin, että Alvan isäkin on hyvin laiha, joten voihan olla, että Alva on saanut isänsä laihuusgeenit eikä äidin rehevyyttä :) Neuvolan neuvo oli kokeilla maidon vähentämistä ja vähitellen luopumista vastikkeesta. Tää ei hirveästi mua innosta, mutta ehkä tähän suuntaan kesällä yritetään mennä.

Tällä kertaa testattiin myös pinsettiotetta pienen helmen avulla ja sitä, että Alva näkee tämän helmen. Kuuloa testattiin pienellä piippauksella. Testit läpäistiin hyvin. Muuten Alva ei sitten juuri äidin sylissä viihtynyt, vaan tutki huonetta ja viereisiä huoneita todella reipasotteisesti. Sain vähän väliä käydä hakemassa häntä takaisin. Neuvolakorttiin tulikin tämän johdosta teksti, että "Vilkas tyttö, koko ajan menossa." Sekä myös, että "Kasvaa tasaisesti, paino laskussa. Ei vielä selviä sanoja - koko ajan kuitenkin "höpöttää" omiaan."

Loppuun sitten saatiin piikki ja siitä Alva vähän pahastui. Onneksi itku loppui aika lyhyeen ja piikitys tuntui unohtuneen siihen. Ensi kerralla taisi taas olla piikityksen vuoro. Toivottavasti tästä ei kehity mitään traumoja kummallekaan meistä.

Omasta voinnistani kerroin, ettei olo ole niin kovin freessi verrattuna edelliseen raskauteen. Tuolloin oli flunssa vähän pukkaamassa päälle ja nyt se on sitten kehittynyt vähitellen kunnon flunssaksi. Harmina on myös iskiaskivut, unettomuutta ja lähes päivittäistä päänsärkyä. Kerroin seuranneeni verenpainetta kotosalla, eikä siinä ole mitään muutoksia juuri ollut. Toivottavasti vaivat eivät tästä lisäänny eikä kesästä tule mitään ennätyshellekesää.

Seuraava neuvola kerta onkin jo 1 vuoden 2 kk:den iässä. Mä jotenkin luulin, että puolitoistavuotisneuvola olisi seuraava, mutta näitä onkin vielä aika tiheään. Aikaa ei vielä varattu, vaan sijoitetaan se mun omien neuvola-aikojen yhteytteen, kunhan mieskin pääsee mukaan katsomaan Alvaa. Tosin voi olla, että Alva on kuitenkin mun neuvoloissa jatkossakin usein mukana, kun lastenvahtia en helpostikaan saa.

Kalakakku

Tässä edellisessä tekstissä mainitun voileipäkakun resepti.

Leiväksi Rostenin vuokaleipää. 2 vaaleaa ja 1 tumma leipä. Se on sellaista pitkittäin leikattua leipää. En tiedä myydäänkö sitä koko maassa, mutta varmaan jotain vastaavaa löytyy. Ainakin Turun länsikeskuksen Sittarista tätä saa, mutta kannattaa tilata etukäteen, jotta laittavat jemmaan. Usein on meinaan loppu.

Näistä leivistä leikataan kovat reunat pois ja käytettään vain pehmeä keskiosa. Leipä kerroksia tulee 4, joista 1. on vaalea, 2. tumma ja 3. ja 4. ovat vaaleita. Yhteen kerrokseen tulee neljä siivua leipää, joista kolme samaan suuntaan ja viimeinen siivu päähän. Leveyttä kakulle tulee yli 20 senttiä ja pituutta varmaan lähes 40 cm. Kakku on tarkoitettu noin 20 hengelle, mutta ainakin meillä olisi lähes kaksinkertainen määrä syönyt siitä. Tosin muutakin suolaista ja makeaa oli reilusti tarjolla.

Väliin tehdään kaksi erilaista täytettä. 1. ja 3. väliin tulee tonnikalatäyte ja 2. väliin tule katkaraputäyte.

Tonnikalatäyte (1. ja 3. väli):
3 prk tonnikalaa
sitruunapippuria
1,5 purkkia kermaviiliä
1 dl silputtua purjoa
3/4 purkkia majoneesia (Mulla on ollut Becel-merkkistä majoneesia, jossa purkki on iso.)

Katkaraputäyte (2. väli):
500 g veitsellä leikattuja katkaravun paloja
1 dl tilliä pieneksi leikattuna myös
0,5 purkkia kermaviiliä
1-2 sitruunan mehu (laitoin ihan reilusti ja taisin lisätä sitruunaa myös tuohon tonnikalatäytteeseen)
mustapippuria
1/4 purkkia majoneesia
(tällä kertaa lisäsin myös suolaa)

Koristeluun:
Kakku kuorutettaan Olympia-sulatejuustolla. Sitä menee 1 iso purkkia ja 1 pieni purkki. Tällä kertaa sitä vähän jäi, mutta 1 isolla purkilla ei millään pärjää.
8-10 keitettyä kanamunaa
500 g katkarapuja (mulla ei ihan näin paljoa mennyt)
tillin oksia painetaan kakun reunoille.

Koristelen yleensä niin, että laitan kakun päälle munan siivuja ensin päälliosan reunoihin ja sitten yhden jonon keskelle kakkua ja sitten poikittain muutaman rivin. Vaikea selittää, mutta tarkoituksena on tulla ruudukko. Ruutuihin sitten kasat katkarapuja ja vähän tillin oksia niiden päälle.

Kasaan kakun edellisenä päivänä ja laitan sen päälle kastellun voipaperin ja sitten kelmua ja jääkaappiin. Pieni paino päälle, esim. muovinen kevyt leikkuulauta. Seuraavana päivänä koristelu ja ei kun tarjolle. Kakku on oikeasti hyvää, mutta ihan halpa se ei ole, vaan hintaa sille kyllä kertyy. Leivät taitavat maksaa reilu 4 euroa kipale, joten niistäkin hintaa tulee jo 12 euroa. Mutta kannattaa kokeilla, kun on suuremmat juhlat. Resepti on alunperin saatu vanhempieni mökkinaapurilta, joka olisi muistini mukaan löytänyt sen jostakin ruotsinkielisesta ruokalehdestä.