Synttärisuunnittelua

Ainolla on siis pian 1-vuotissynttärit ja juhlia pitäisi alkaa suunnittelemaan. Koska Alva synttäreitä on juhlittu monen päivän kekkereillä, ei nyt parane jättää juhlia vähemmällä. Eli useampi päiväiset kekkerit luvassa. Yksivuotispäivä osunee perjantaihin. Työpäivän jälkeen en varmasti jaksa järjestää juhlia, joten ensimmäiset juhlat pidettäneen lauantaina. Tällöin kutsun saa sukulaiset ja kummit. Sunnuntaina olisi sitten vuorossa kaverikemut. Nämä ovat Alvalla ainakin olleet melko pienimuotoiset. Yleensä on paikalle päässyt muutama kaveripariskunta lapsineen, joten jatkossakin kummit saavat valita, kumpana päivänä haluavat tulla.

Ainon kunniaksi tarkoituksena on kutsua myös äiti-lapsi -kerhon jäsenet. Alvaakin oli jo keväällä tarkoitus juhlistaa, mutta meidän perheen sairastelut siirsivät juhlat sen verran myöhäseen, että en sitten jaksanut enää näitä organisoida. Nyt sitten pitänee ottaa nämä paremmin hoitoon. Pitäisiköhän ne järjestää jo heinäkuun puolella, jolloin vielä ei ole "uupunut" edellisistä juhlista, mutta toisaalta ihmiset voivat silloin vielä olla kesälaitumilla, eivätkä pääse juhliin.

11 kk

Meidän vauva täytti tänään 11 kuukautta. Miten se on mahdollista, mihin aika on kulunut, missä meidän vauva on? Vauvaa, vauvaa...

Kohta meidän perheessä ei varmaan virallisestikaan ole vauvaa, vaan 1-vuotias taapero. Kuukausi vain ja sitten Ainon ensimmäinen vuosi on takana. Nopeasti on aika kulunut. Onhan Aino toisaalta ajatellen kuulunut meidän perheeseen aina, enkä juuri muusta muista, mutta vastahan se oli ihan pieni pallero, jonka imettämistä tuskailin. Vähän aikaa siitä vain on, kun olin hänen kanssaan laitoksella ja ylpeä isosisko kävi häntä katsomassa Iskän kanssa. Siellä Alva juoksi pitkin sairaalan käytäviä, kun Mummi, Pappa ja Täti tulivat vierailulle. Niinhän se menee...

Aino on nyt mitä nopein liikkuja. Konttaus on vielä tapa, jolla hän etenee, mutta ei varmaan kovin kauaa. Seisominen on jo tosi vahvaa ja kaikkea pitkin pitää nousta seisomaan. Muutaman kerran hän on erehtynyt seisomaan ilman tukea, mutta vain muutaman silmän räpäyksen verran. Yhdellä kädellä hän pitää tukea jostakin ja huitoo sitten tarpeen vaatiessa toisella kädellä selittäessään kova äänisesti meille muille jotakin. Vähitellen hän on myös innostunut kävelemään ja sohvan viertä hän pääsee siirtymään jo ihan itse. Myös kävelytys käsistä kiinni pitäen on alkanut sujumaan. Vielä jalat eivät ihan täysin varmasti ota askelia, vaan meno on melkoisen horjuvaa. Kävely on kuitenkin tällä hetkellä ihan tosi hauskaa ja sitä Aino jaksaisi harjoitella pitkät tovit. Eihän sitä muuten opikaan.

Juhannuksen alusviikolla Aino alkoi juttelemaan kovasti. Sitä ennen hän ei niin paljoa pitänyt ääntä itsestään, mutta sitten ne puhekanavat aukenivat ja nyt jutusta ei tunnu tulevan loppua ollenkaan. Aino kertoo kovasti omalla kielellään tapahtumista, mutta yhtään selvää sanaa hän ei vielä ole sanonut, jollei Kukkuu:ta lasketa oikeaksi sanaksi.

Siskoksista on tullut yhä enemmän ja enemmän mitä parhain parivaljakko. Vain Alva tempuillaan saa Ainon oikein kunnolla nauramaan. Siihen ei Iskä tai Äiti mitenkään onnistu. Aino seuraa tarkasti mitä Alva puuhaa, mutta vuorollaan Alvakin matkii innokkaasti Ainon tekemisiä. Kun Aino konttaa pitkin lattiaa, Alva matkii. Kun Aino nousee sohvan reunaa vasten seisomaan, Alva matkii. Ja niin edelleen. Siskoksista on selvästi seuraa toisilleen ja siskon poissa olo kyllä huomataan. Alva oli viime viikolla taas Mummilassa hoidossa ja kun menimme Ainon kanssa hakemaan häntä perjantaina, ei halailusta ja pussailusta meinannut tulla loppua. Aino jo vähän alkoi hermostuakin, kun Alva niin halusi vain halailla Ainoa. Äitiä ei tervehditty lainkaan samanlaisella intensiteetillä.

Alva sai muuten tänään hammaslääkärikutsun. Luulin tosin ensin, että onko nimet mahtaneet mennä sekaisin, kun ajankohta sopeisi paremmin Ainon 1-vuotistarkastukseen, mutta kaipa se oikein on tullut.

Tuoretta lihaa, halvallako?

Olimme Mummin ja Pappan kanssa tänään syömässä noutopöydässä. Alva söi mukavasti ja Ainokin oli tunnelmassa mukana. Alva huomasi viereisessä pöydässä olevan seurueen ja totesi kuuluvalla äänellä:
- Kato Mummi, sedällä on hintalappu."
Mummi sitten korjasi Alvan erehdyksen ja totesi, että sedällä on kyynerpäässä laastari. Kyse ei siis ollut alkavista alennusmyynneistä, eikä joulukinkku ollutkaan vielä myynnissä.

Aikusten kesken joudumme välillä puhumaan joko englantia tai luettelemaan sanojen kirjaimia, jotta Alva ei aina ymmärtäisi mitä me puhutaan. Yleensä aiheena on syöminen eli ruoka. Tänään kysyin Mummilta ja Pappalta,että haluavatko he "isegreamia" (englantia suomalaisittain). Alva totesi, että hän haluaa iset kraamia. Kun sitten otin itselleni jäätelöä, niin annoin sitä Alvallekin. Alva kuitenkin totesi, ettei hän halua jäätelöä, vaan kaapista on saatava iset kraamia. Selittelyt eivät auttaneet ja tilanteesta meinasi kehkeytyä riita, kun äidillä ei ollut antaa iset kraamia.

Välillä Alva haluaa myös K-I-U (eli k-i-n-k-k-u) tai E-T-U (eli e-t-i-k-k-a-k-u-r-k-k-u). Alva on siis oppinut, että yleensä nämä erikoiset sanat tarkoittavat jotakin josta hän pitää.

Kassissa pirisee

Alva on juuri menossa nukkumaan, kun hän kuulee, että hänen tärkeässä kassissaan soi hänen mielikuvituspuhelimensa. Hän säntää äkkiä laukulleen ja poimii "puhelimensa" kassistaan ja vastaa siihen "Haloo". Mummi kysyi, että kuka Alvalle soittaa. Kuulemma se oli "Jarkko"

Kesälomalla

Nautitaan kesästä, auringonpaisteesta ja kesäsateesta. Syödään uusia perunoita, grillataan ja herkutellaan mansikoilla. Vietetään aikaa järvellä, kotona ja mökillä sekä matkaillaan Helsingissä, Liedossa, Naantalissa, Porissa ja Raumalla. Käydään puistossa, haetaan hiekkalaatikkohiekkaa, leikitään vesileikkejä, keinutaan ja nypitään rikkaruohoja. Juhlitaan, vieraillaan ja kestitetään.

Siinä meidän kesää. Perinteistä, mutta samalla aivan ainutkertaista.

Kesätekemistä

Koulunpäättäjäispäivänä olimme koko perheen voimin ja Ainon kummiperheen kanssa Korkeasaaressa. Menimme ensin autolla Turkuun ja sieltä hyppäsimme junaan. Olimme ajoissa liikkeellä, joten päätimme Turussa käydä vielä vähän kahvilassa istuskelemassa ennen junaan hyppäämistä ja siinä sitten vahingossa vierähti aikaa, ja pääsimme hyppäämään viimeisinä junaan. Ihan hilkulla oli, ettei myöhästytty. Koska mukana oli kaksostenrattaiden lisäksi matkalaukkua ja muuta pussukkaa oli junassa liikkuminen vähän haasteellista. Onneksi olin varannut meille perhehuoneen, joten kun oma paikka löytyi, niin sitten matka sujuikin mukavasti.

Perhehuoneessa oli meille jokaiselle neljälle oma istumapaikka, pyöreä pöytä, lapsille oma taso ja hienot kärpässieni jakkarat. Aino kiipeili enimmäkseen meidän vanhempien sylissä, mutta Alva jaksoi huonetta jonkin aikaa tutkia. Kunnes sitten oli päästävä leikkivaunuun leikkimään muiden lasten kanssa ja liukumaan liukumäessä. Aino otti sillä väliin pienet tirsat äidin sylissä. Perhehuone oli mitä mainioin valinta, eikä tainnut olla edes kovin varattu, koska sunnuntain paluulipun sain varattua vielä perjantaina ja tuolloin olisi lähes kaikissa junissa olleen perhehuone vapaana.

Perillä suuntasimme heti hotellille. Olimme varanneet hotellihuoneen Sokos hotelli Aleksanterista ja sitäkin voin suositella. Rattaiden kanssa joutui vähän kiertämään, jotta pääsi sisälle ja rattaat oli paras jättää hotellin matkalaukkusäilytykseen, koska huoneeseen niiden raijaaminen oli vähän turhan kova juttu. Meidän huone ei ollut mitenkään helposti saatavissa, vaan rattaita joutui kantamaan rappusissa. Ei mikään mahdottomuus, mutta ei mikään houkuttelevakaan vaihtoehtoa. Varmaan jos olisi tajunnut asiasta mainita, olisi saanut toisen huoneen, mutta meni se hyvin näinkin. Upea aamiainen korvasi tämän vaivan.

Hotellilla treffattiin kaveriperhe ja sitten pienten tankkausten ja huoltotoimien jälkeen lähdettiin kohti kauppatoria. Testattiin siellä ruokatarjontaa ja sitten lautalle Korkeasaareen. Iskä ja Alva kävivät vähän tutkimassa lautan kanttakin ja katselemassa vettä, mutta me Ainon kanssa tyydyimme seuraamaan tilannetta lautan sisätiloista. Kaksostenrattaiden kanssa pääsi lautalle ihan mukavasti.

Korkeasaaressa pääsikin sitten kaksi juoksijaa karkuun, kun Alva ja kummiperheen poika juoksivat kuin "päättömät kanat" vai paremminkin kuin kaksi 2 vuotiasta lasta. Korkeasaaressa katseltiin eläimiä - tietenkin. Kun Alvalta myöhemmin kysyi, mitä eläimiä hän oli Korkeasaaressa nähnyt, muisti hän muurahaisen, lokin ja etanan, eli ihan turhaa ei reissua tehty :)

Iltasella palattiin hotellille ja vaunuissa nukkui kolme väsynyttä matkailijaa. Syötiin hotellin alakerrassa olevassa Fransmannissa ja sitten huoneseen nukkumaan. Miehet lähtivät vielä vähän aulabaariin istuskelemaan, mutta aika pian sieltäkin palattiin nukkumaan.

Alvalle oli hotellihuoneessa oma matkasänky, jossa hän nukkui heräämättä koko yön. Aino nukkui äidin ja iskän välissä. Alva on ihan innoissaan hotelleista ja haluaisi nytkin mennä hotelliin yöksi. Tosin tässä yhteydessä hän yleensä muistaa mainita, että Alva ei pidä autopesusta. Yhtenä hotellikertana kun käytiin samalla autopesussa ja Alva yhdistää nämä kokemukset samaan. Ja autopesu ei tosiaankaan ollut hänen suosikkinsa.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin hotellin lähellä sijaitsevaan leikkipuistoon leikkimään. Alva oli ihan innoissaan, mutta Aino nukkui siitä herkusta suurimman osan aikaa. Vähän hän ehti kokeilemaan keinua, mutta sitten oli palattava hotelliin hakemaan tavaroita ja sen jälkeen suuntasimme keskustaan ja rautatieasemalle. Kotimatkalla poikkesimme mökille moikkaamaan mummia ja pappaa.

Kun kotona naapuri kysyi, missä olimme olleet, muisti Alva viikonloppusta kertoa olleensa mummin ja pappan luona... 

"Aino on kova kiipuilija"

Kyllä sen hitaampikin alkaa huomata, miten meidän vauva on muuttumassa taaperoksi. Vauva-aika alkaa olla ohi, vaikka äiti sitä yrittääkin pitkittää (imetykset ja yöheräilyt ovat osittain äidin saamattomuuden vuoksi vielä tallella ja hyvissä voinnin). Selällään, paikallaan köllöttäjästä on tullut iloinen tutkija, joka ei ole enää hetkeäkään paikallaan. Välillä onneksi äidin sylissä malttaa hetken istua ja sitten on taas päästävä tutkimaan maailmaa, jollei muuten niin äidin sylissä hyppimällä ja olkapäälle kiipeämällä.

Konttaus on tällä hetkellä varmin ja nopein tapa saavuttaa määränpää. Konttaamalla mennään melko vauhtia ympäri kotia ja erityisesti eteiseen ja rappusiin. Rappusten kiipeäminen se vasta jännää onkin. Olisikohan Aino kiivennyt neljä kertaa rappuset ylös yläkertaan asti ihan itse, eikä auttaa ole tarvinnut. Tosin äiti saa olla sydänsyrjällään kolmen millin päästä kiipeilijästä, mutta itse sinne ylös mennään. Ja kun rappuset on kiivetty kontataan lastenhuoneeseen ääneen nauraen.

Viikon sisällä on nyt seisaalleen nouseminen kehittynyt huimasti. Aino nousee jo lähes mitä tahansa vasten seisomaan ja pitää huolettomasti kiinni vain yhdellä kädellä ja huitoo toisella. Ilman tukea seisominen ei vielä onnistu ja tuetusti kävelykin on horjuvaa. Tosin sen "treenaus" on aloitettu vasta eilen, kun toin Alvan vanhan taaperokärryn alakertaan. Nyt Alva istuu kyydissä ja Aino työntää ja sitten välillä toista päin. Ja hymy on kummallakin tytöllä korvissa.

Äidin työura on kummasti vienyt voimia ja kaikesta ylimääräisestä on joutunut tinkimään. Aamulla meillä on tunnin verran yhteistä aikaa, mutta sitten äiti lähtee töihin ja Iskä jää lasten kanssa kotiin. Illalla äiti tulee kotiin vasta siinä puoli kuuden-kuuden aikaan. Se on vähän turhan myöhään. Kaikki ovat sitten jo aika väsyneitä. Ruuanlaiton ja syömisen jälkeen, ei paljoa muuta jaksakaan ja sitten alkaakin jo iltatoimet. Ei ole siis ihan onnistunut ratkaisu ollut.

Toivottavasti tilanne on nyt parantumassa. Aloitin tekemään osa-aikaista ja nyt tarkoitus olisi päästä puolitoista tuntia aikaisemmin kotiin. Jonakin päivänä viikossa joutunen olemaan vähän pidempään, joten tästä tulee jonkin verran ylitöitä, jotka on tarkoitus sitten pitää muina päivinä pois. Tällöin varmaan normaalinmaa on, että joko lähden kahdelta tai viideltä. Mutta hyvä, että jatkossa on vähän vaihtelua ja pyrin pitämään ylitunnit kurissa (ekalla viikolla ylitunteja tuli jo kuusi, josta kaksi on pidetty, joten ihan tavoite ei onnistunut. Mutta toisaalta osa-aikaisuus alkoi yllättävän nopeasti ja olin jo sopinut asiakasaikoja iltapäivään ja viikolla oli myös pitkä koulutus, joka ei ole kovin tavallista.) Tarkoituksena on, että kotona olisi vähän energisempi äiti ja myös Iskän voimat riittäisivät muuhunkin kuin lastenhoitoon.