Tänään alkoi sitten totinen torven soitto, kun mies palasi töihin. Yhdessäoloon oli jo aika hyvin ehtinyt näiden seitsemän viikon aikana tottua, mutta se ei sitten ollutkaan lopullista. Nyt me jäätiin Alvan kanssa kaksin pitämään taloa pystyssä.
Yö meni mukavasti. Alva heräsi siinä yhden jälkeen huutelemaan, mutta nukahti samantien, kun laitoin hänelle peiton kunnolla ja heilutin vähän toisesta jalasta. Tämän jälkeen Alva nukkuikin tosi pitkään. Mä heräsi vasta varttia vaille seitsemän, kun Alva liikkuili sängyssään. Jännää on, että en herännyt herätyskelloon viittä minuttia aikaisemmin, vaikka se soi mun puolella sänkyä. Onneksi mies oli tähän kuitenkin herännyt, niin ei ainakaan ekana lomanjälkeisenä työpäivänä heti myöhästynyt töistä. Alva siitä sitten heräili syömään, mutta nukahti sitten vielä pariksi tunniksi. Yhdeksältä alkoi vasta meidän arki.
Syksyn ohjelmaksi olen ajatellut säännöllisiä vierailuja Turkuun. Ajatuksena olisi, että kävisimme Alvan kanssa joka toinen viikko Turussa ja olisimme siellä yhden tai kaksi yötä. Riippuu tietenkin siitä, miten Alva sinne sopeutuu ja miten ikävä isälle tulee Alvaa. Turussa nähtäisiin paremmin sukulaisia ja voitaisiin vähän käydä shoppailemassa. Mun henk.koht tavoitteeni olisi päästä niinä kertoina myös kuntosalille käymään, mutta saa nyt nähdä miten tämän käy.
Täällä maalla pitäisi myös kokonntua perhekerho, jossa voitaisiin ainakin kerran pistäytyä ja katsastaa muita vauvautuneita. En ole täällä vielä törmännyt muihin vauvoihin, mutta kuulemma noin 12 pitäisi tänä vuonna syntyä, joten ainokainen kummajainen Alvan ei pitäisi olla. Täytynee keskiviikkona kysyä neuvolan tädiltä, että koska näitä tapaamisia on.
Olen myös ajatellut muskaria, mutta en ole saanut aikaiseksi kysellä tästä mitään. Muskari varmaan pidetään tuolla kunnan keskustassa, joten sinne on aika ajaminen. Tavallaan se olisi varmaan ihan mukava yhteinen juttu vauvan kanssa, mutta voipi olla, että se jää ajatuksen tasolle. Saapi nähdä.
Viime viikolla mietin juuri, että tämä vauva aika on mennyt yhtenä hujauksena. Mies palasi vauvan syntymän jälkeen töihin toukokuun puolessa välissä ja oli töissä juhannuksen jälkeisen viikon, kunnes jäi lomalle. Me olimme tänä aikana Alvan kanssa ensin Turussa ja sitten maalla, mutta mulla ei ole näistä viikoista oikein mitään hajua. Mitähän me tällöin ollaan tehty, miten aika on mennyt, mitä Alvan elämään on tällöin kuulunut jne. Mitään muistikuvaa mulla ei tästä ole. Juuri tämän vuoksi onkin hyvää, että tulee kirjoitettua niitä vähän muistiin. Ihan niitä arkisimpiakin asioita.
Tänään siis herättiin ysiltä ja tehtiin aamutoimet. Alva jaksoi olla hereillä vähän yli kymmeneen ja lähdimme pitkälle vaunukävelylle, jonka aikana Alva jo heräsikin ja huuteli vaunuissaan. Nyt Alva jaksoi olla hereillä noin kaksi tuntia ja vein hänet juuri äsken makuuhuoneeseen nukkumaan. Annoin hänelle vähän maitoa ja jätin hänet sinne yksin. On taitanut nukahtaa, kun ei ole mitään huudellut. Hän on nyt muutamia kertoja nukahtanut päikkäreille yksinään, tosin hän on ollut silloin maidon juomisen jälkeen jo lähes silmät ummessa, joten ehkä niin suuri saavutus se ei ole ollut. Alva tykkää katsoa sängystä ulos, kun ikkunan takana oleva koivu heiluttaa oksiaan. Sitten juuri ennen nukahtamista Alva heiluttaa päätään melko rajusti puolelta toiselle. Taitaa vaikutelma olla vähän sama, kuin jos keikkuisi vaunuissa tai joku heiluttaisi häntä uneen. Sitten uni tulee ja Alva nukahtaa. Yleensä kolmannet päikkärit ovat pitkät unet, joten ehkä nämä unet eivät paljoa puolen tunnin yli veny, mutta toivotaan nyt, että uni sentään vähän kauemmin maistuu.
*click*
*click*
