Tytöt neuvolassa

Kaikilla meidän perheen tytöillä oli tänään lääkärineuvolla. Mulla oli jälkitarkastus, Alvalle 1,5 vuotis neuvola ja Ainolla 2 kk:n neuvola. Kaikki läpäistiin testit ja siten jatketaan taas seuraavalle "etapille". Alvalle seuraava neuvola on vasta puolen vuoden päästä, mutta Ainohan siellä käy kuukausittain.

Molemmilla tytöillä oli paino noussut mukavasti. Kummallakin lisää painoa oli tullut kilon verran. Ainolla muutamassa viikossa ja Alvalla kolmessa kuukaudessa. Äiti kiittää ja kumartaa. Samaan tahtiin tytöt olivat kasvaneet myös pituutta kolmisen senttiä per lapsi, tosin ajanjakso on "hieman" eri.

Aino sai rokoteohjelman ensimmäisen rokotteensa. Kyseessä oli Rota-virusta vastaan annettava rokote, joka on suun kautta otettava. Ei siis vielä piikkiä, mutta ensi kerralla sellainen on luvassa. Tämä rokote voi kuulemma käydä vatsan päälle, joten masuvaivoja voi olla näköpiirissä. Muistaakseni Alva ei ole saanut juuri mitään oireita näistä saamistaan rokotteista, mutta katsotaan onko Aino yhtä vahvaa tekoa.

Kummankin tytön korvat tarkastettiin ja Alvalla oli kuulemma toinen korva vähän punainen. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään eritettä, joten ei pitäisi mitään korvatulehdusta kuitenkaan olla. Ja eipä meillä kuumettakaan ole ollut. Tai en ainakaan ole sitä huomannut, enkä kyllä mitannutkaan.

Viikonloppu alkamassa

Ollaan nyt tyttöjen kanssa sairastettu flunssaa jo lähes kaksi viikkoa. Ja koko tämä aika ollaan oltu kotosalla, muutamana päivänä ollaan oltu ihan vain sisätiloissa, mutta muuten ollaan sentään pihalla ulkoiltu. Tuntuu, että nyt alkaa kotipiha ahdistamaan ja ainakin äidin pää hajota, joten tänään suunnattiin perhekerhoon.

Tällä kertaa siellä oli ohjelmassa ulkoilua ja se passaa hyvin meille. Eipähän meidän nuhanenät tartuta niin helpolla muita kuin sisätiloissa, mutta olihan siellä muillakin yskää ja ties mitä, joten eipä oltu ainoat puolikuntoiset. Tosin Alvalla alkaa olo selvästi jo paranemaan, enkä kahden tunnin ulkoilun aikana joutunut pyyhkimään nenää kertaakaan. Ohi on nuha selvästi jo menossa.

Aino nukkui vaunuissa koko perhekerhon ajan. Tai nukkui ja nukkui. Mä kävin sitä vähän väliä vaunuissa keikuttamassa ja toiset äidit saivat paistaa meille makkaraa, kun en ennättänyt siinä montaa hetkeä paikallani olla. Mutta ihan mukavasti se meni. Paremminkin ehkä niin, että siellä oli ihan tosi kivaa. Alva juoksenteli pitkin metsää muiden lasten kanssa ja jaksoi kävellä kyseiselle kodalle menen tullen pitkät matkat. Kyllä mulla vain on reipas tyttö, rehentelee tämä äiti.

Makkara, mehu ja pulla maistui Alvalle niin hyvin, että kotona ei tarvinnut alkaa edes ruuanlaittoon. Oltiin hetki vielä pihalla ja Aino jatkoi uniaan pihalla vaunuissa. Sitten tultiin sisälle vähän järjestämään kotia ja nyt Alva on hakemassa unta pinniksessään. Toivottavasti nukahtaa pian. Aino todennäköisesti ainakin herännee piakkoin.

2 kk

Tänään tuli Ainolle täyteen 2 kuukautta. Miten nopeasti aika nyt kuluukaan, kun Alva ei tuntunut kasvavan yhtään vaan aika mateli. Ehkä silloin sitä vain odotti, että koska tuo vauva oikein kasvaa isoksi ja pelkäsi, että miten tässä tuoreiden vanhempien kanssa oikein käy. Nyt pitäisi osata ja yrittää nauttia tuosta vauva-ajasta, kun sen tietää kuluvan nopeasti ja kohta tuokin tuosta jo alkaa syömään kiinteitä. Onhan Alvakin vielä pieni ja vauvakin vielä, mutta vastasyntynyttä rääpälettä ei meidän taloudessa enää ole.

Aino on siis kasvanut ihan huimaa vauhtia. Pienet 50- ja 56-kokoiset vaatteet on saanut jo pakata pois (tosin 56 vielä pyörii laatikossa, kun en ole malttanut niitä vielä poiskaan laittaa) ja mahtaakohan sama käydä kohta 62-kokoisillekin. Tuntuu ettei niitä ehtinyt vielä edes juurikaan käyttää. Eikä Ainolla paljoa vaatetta olekaan, kun Alvan 62-kokoiset ovat pääsääntöisesti aika kesäisiä, vaikka onhan siellä pitkähihaisiakin ollut. Bodenin 0-3 kk:n vaatteet alkavat myös olla jo pieniä.

Imetys on nyt sujunut ihan mallikkaasti. En ole antanut lisämaitoa ollenkaan, vaan omatuotannolla ollaan menty. Ja ihan hyvin on riittänyt. Tosin imetys sattuu edelleenkin, eikä ainakaan vielä ole helpotusta ollut näköpiirissä. Taitaa sattua loppuun asti.

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Ainon kastejuhlaa. Nimen valinnassa oli pienoisia vaikeuksia ja lopulllinen valinta tehtiin vasta kastepäivän aamuna. Saman tyylistä nimeä kuin isosiskolla on, ei keksitty, mutta ihan hyvä oli lopputulos näinkin (lue. äidin suosikki valittiin) Kummeina oli meidän vanhempien entinen työkaveri puolisonsa kanssa, joskin tämä työkaveri on jo kauan ollut kaveri ja ystävä, ilman tuota työ-etuliitettä. Kaste pidettiin kirkossa ja sitten siirryttiin läheiseen juhlapaikkaan, jossa ruokatarjoilu olikin meitä odottamassa. Hienosti meni juhlat, eikä mun tarvinnut niiden eteen juurikaan nähdä vaivaa, vaan pääsin juhlistamaan tilannetta ilman stressiä ja työvelvoitteita.

Aino oli mallikkaasti koko juhlan ajan. Kirkossa hän seurasi tarkasti tilannetta kummin sylissä. Vähän meinasi mieli mennä apeaksi, kun hänet laitettiin makuuasentoon ja vielä kastettiin päätäkin, mutta onneksi se osuus oli äkkiä ohi. Juhlapaikalla Aino tyytyi ottamaan torkkua ja syömään. Muut saivat juhlia hänenkin puolestaan.

Lenssua

Alva sai heti ristiäisten jälkeen eli viime viikon maanantaina flunssan. Nenä vuotaa koko ajan ja sitä saa olla pyyhkimässä. Nyt kun nuhalle tuli täyteen jo yksi viikko, juhlisti flunssa tätä merkkipäivää alkavalla yskällä. Ja jotta flunssalla ei olisi yksinäistä päätti se tarttua myös Ainoon. Nyt Ainon nenä valuu, hengitys krohisee, syöminen on vähän hankalaa ja olo ei taida kovin kaksinen olla. Toivottavasti tämä menisi pian ohi, vaikka merkkejä siihen ei vielä olekaan.

Päikkäriä paossa

Alvalle ei tunnu tänäänkään maistuvan päikkärit. Tuolla se mesoo pinniksessään, eikä unesta tietoakaan. Harmittaa aika tavalla, jos Alvan päikkäriaika alkaa olemaan ohi. Eikö alle 1,5 vuotias vielä tarvitse päikkärinsä ja kyllä sen sitten taas illalla huomaa, että unta olisi tarvinnut...

Kuukausiraporttia

Huhtikuussa taisin viimeksi kirjoittaa meidän kuukauden kehitysaskelista ja lupasin silloin palata asiaan vauvan syntymän myötä. Ehkä nyt olisi aika aloittaa uudelleen noi kuukausiraportit. Niistä on itse niin mukava seurata, miten vauva kehittyy ja myöhemmin muistella näitä aikoja. Useinhan ne ovat olleet aika toistoa siitä, mitä jo aiemmin olen kirjoittanut.

Nyt siis vauva on jo lähes kahden kuukauden ja uusia taitoja on kertynyt rutkasti. Tai siis paremminkin kaikki taidot ovat uusia. Niin syöminen, liikkuminen, nukkuminen, nukahtaminen jne. Viime päivinä on vauva alkanut enemmän hymyilemään ja selvästi tahdonmukaisesti. Enää niitä ei voi kuvitellla vain tahdottomiksi kasvojen ilmeiksi, vaan kyseessä on selvästi tietoinen teko. Näistä äiti pitää. Hymyjä ei tosin jaeta liiaksi, eikä montaa kertaa peräkkäin, mutta hyvän olon tullen niitä sentään päivittäin näkee useampia. Ensimmäinen naurun kikatus sentään on vielä kokematta. Katsekaan ei enää harhaile mahdottomasti vaan sitä osataan jo suunnata.

Vatsallaan olo on vauvasta ihan ok. Tosin sitä ei ole meillä juurikaan harrastettu, koska pelkään, että Alva vahingossa tallaa vauvan. Meillä siis turvallisuus syistä kiikutellaan aika tavalla sitterissä, tosin sitäkin Alva meinaa välillä heiluttaa vähän liian kovaa. Pää nousee jo melko hyvin lattiasta, mutta pää ei taida vielä kääntyä puolelta toiselle vatsallaan ollessa. Selällään ollessa vauva kiemurtelee melkoisesti, joten kyseessä on varmaan kierähdysharjoittelua, kuka tie.

Alva on täysin innostunut vauvasta ja nuken hoito käy vauvan hoidon korvikkeesta. Vauvalle tosin annetaan usein haleja ja pusuja, mutta saa niitä myös vanhemmat ja nukkekin. Nuken rattaissa työntäminen on täysin pop.

Puhe on Alvalla jatkanut kehittymistään. Nyt hän tekee jo muutamia kahden sanan lauseitakin, kuten vauva itkee, peppu pestään, vauva pestään, ei saa, tutti pois jne. Pieniä ja käytännönläheisiä asioita siis, mutta niin tärkeitä. Sanavarasto Alvalla on jo melkoinen, eikä sitä ole enää mitenkään mahdollista luetella. Kova hän on toistamaan meidän muiden sanomisia, mutta aika auki jää, kuinka paljon hän niistä ymmärtää. Päivittäin varmaan yhä enemmän ja enemmän.

Kävely, juoksu ja tasajalka hypyt ovat Alvalla jo hyvin hallussa. Fyysisesti Alva onkin ollut todella nopea kehittymään, mutta erityisen taitava hän ei taida sorminäppäryydeltään olla. Tosin ei siinäkään mitään vikaa ole, mutta verrattuna muihin saman ikäisiin, ei hän ainakaan edellä siinä ole. Sai hän kuitenkin juuri unta hakiessaan taikanokkapullon auki ja kaatoi kaiken veden sänkyynsä. Eli siis ihan riittävästi osannee.

Hyppiminen on vieläkin todella hauskaa Alvan mielestä. Sohvalla ja sängyllä hyppimistä ei voi näemmä millään vastustaa. Myös tramppiksen näkeminen saa suun hymyyn. Toinen mieleinen liikkumismuoto Alvalle on tanssiminen. Ristiäisissä hän tanssi sujuvasti Paapan soittaman huuliharppumusiikin tahdissa ja Dance-ohjelmasta etsitään uusia liikkeitä. Lantio keinuu sujuvasti ja sehän se tärkeintä onkin.

Arkirytmi

Tällä viikolla ollaan oltu vain kotosalla ja olen tässä vähitellen alkanut havaita rytmiä vauvalla. En oikein ole ehkä koskaan ollut kovin hyvä noudattamaan rytmiä, vaan tuntuu että päivät vaihtelevat vähän liikaakin. Tällä hetkellä rytmiin vaikuttaa Alvan osalta se, että hänellä on flunssa. Päikkäreitä nukutaan siis tavallista enemmän ja yöt ovat rikkinäisempiä.

Aamulla vauva heräilee siinä seitsemän aikaan. Yritän aktiivisella imetyksellä saada itselleni vähän jatkoaikaa nukkumiseen, mutta huonolla menestyksellä. Viimeistään kahdeksalta on pakko nousta, kun vauva alkaa ääntelemään kova äänisemmin ja pelkona on, että Alva herää siihen, jos hän vielä tuolloin nukkuu. Pääsääntöisesti nukkuu, mutta kyllä hän tällä viikolla heräsi kerran jo seitsemän aikaan.

Aamutoimet suoritetaan ja sitten tarkoituksena on suunnata pihalle. Ongelmia tuottaa se, jos vauva on ehtinyt nukahtamaan ja viimeisestä syötöstä on jo jokunen tunti aikaa. Jos vauva onnistuu jatkamaan ulkona nukkumistaan, niin herääkö hän heti vaatimaan ruokaa ja joudutaan palaamaan samoin tein sisälle. Pitäisikö vauva herättää syömään, vai odottaa että hän herää pian itsekin. No käytännössä olen joutunut kerran herättämään, mutta muuten hän on ollut hereillä.

Ulkovaatteet päälle ja ei kun pihalle. Pihalle on kerran päästy jo ysin aikaan, mutta usein se on lähempänä kymmentä. Vauva vaunuihin ja sitten lehteä hakemaan noin 400 metrin päässä sijaitsevalta postilaatikolta. Alva kävelee osan matkaa, mutta osan aikaa hän haluaa istumaan vaunuihin. Vauva nukkuu aika hyvin, kun häntä työntää ja kun pääsemme pihalle, käyn häntä aina tarvittaessa heiluttamassa uudelleen uneen.

Noin puolentoista tunnin ulkoilun jälkeen tulemme Alvan kanssa syömään sisälle ja vauva jää vielä vaunuihin ulos nukkumaan. Mä yritän järjestellä kämpää, samalla kun Alva leikkii ja seuraa mun tekemisiä. Sitten vähän yhdessä leikkimistä.

Päikkäriaika Alvalla on siinä yhden-puoli kahden aikaan. Tänään hän nukahti vasta kahdelta, mutta nukkuikin sitten ennätykselliset kolme ja puoli tuntia. Taitaa nuha vaikuttaa unen tarpeeseen. Vauva puolestaan heräsi kahdelta, nukuttuaan neljä tuntia. Tällä viikolla hän on joka päivä nukkunut vähintään sen neljä tuntia ja joskus jopa viisi.

Kun Iskä tulee töistä, lähdemme kaikki ulos. Minä menen vauvan kanssa vaunulenkille ja Iskä ja Alva puuhailevat jotain pihassa. Sitten sisälle syömään tai kuten tänään ruoka syödään jo ennen ulosmenoa ylipitkien päikkäreiden vuoksi.

Iltapuuhat aloitetaan siinä kahdeksan jälkeen ja yleensä Alva menee nukkumaan siinä ysin aikaan. Tosin aika kauan hän unta välillä hakee ja nukahtaa vasta joskus kymmenen aikaan tai sen jälkeen. Vauvan nukahtaminen on siinä 22-23 aikaan ja viime päivinä se on mennyt lähemmäs tuota klo 23.

Näin meillä. Pitäisi varmaan kirjoittaa jotain viime viikonlopun ristiäisistä ja vauvastakin enemmän, mutta ei oikein jaksa. Tuntuu flunssa ja rikkonaiset yöt vievän voimat äidistä.