Jouluun valmistautumista

Vähitellen alkaa joulusuunnitelmat olla meillä sovittu. Aatto ollaan ensimmäistä kertaa kotosalla. Mummi ja Pappa tulee vuorostaan meille, niin ei sitten ihan pelkästään omassa seurassa tarvitse olla. Vähän olen jo suunnitellut tuota meidän joulumenuta ja se näyttäisi ehkäpä tältä:

Rosollia
Sienisalaattia
Salaattia kylmäsavustetusta kirjolohesta
Mätiä, smetanaa ja sipulia
Maitojuustoa
Homejuustoa
Keitettyjä kananmunia

Lanttulaatikkoa
Perunalaatikkoa
Maksalaatikkoa
Kinkkua
Palapaistia ja perunoita

Hedelmäsalaattia ja capuccinomoussea

Kahvit ja täytekakku

Ajatuksena mulla on päästä ruuanlaitossa mahdollisimman helpolla. Laatikoita en ole koskaan tehnyt itse ja nyt vähän polttelisi tehdä lanttulaatikkoa. Itse en näistä laatikkoherkuista piittaa, joten senkään puolesta en niitä ole tehnyt. Ehkäpä Mummi tuo tullessaan perunalaatikkoa ja maksalaatikko ostetaan kaupasta. Mummille olen ajatellut nakittaa vielä tuon palapaistin teon. Iskä oli vähän sitä mieltä, että se on turha, mutta se taitaa olla ainoa lämminruoka, josta mä pidän ja hyvää ruokaa myös Alvalle. Aino jää tänä vuonna vielä näistä herkuista paitsi. Kinkusta vastuun ottanee Iskä, joka on sitä tehnyt jo monena jouluna.

Rosollin ja sienisalaatin tekoa olen jo parina jouluna harjoitellut, joten ne varmaan onnistuvat jo kohtuullisesti. Mäti on mun suurta herkkua ja sitä kun ei juuri koskaan meillä kotona ole, niin jouluksi siitä voisi tulla uusi perinne. Kylmäsavulohisalaatin ohjeen löysin yhdestä keittokirjasta ja sitä ajattelin kokeilla. Siihen tulee katkarapuja, keitettyjä munia, salaattia, kurkkua, tomaattia ja ranskankermasta kastike. Ensin ajattelin, että pitäisikö vielä tehdä vihersalaatti, mutta siitä päätin luopua, kun tarkoitus oli siis päästä helpolla ja kohtuullisella ruokamäärällä. Maitojuuston teon ajattelin puolestaan luovuttaa Pappalle. Hän teki niitä jonakin vuonna vaikka kuinka monta, joten ehkä nyt hän voisi taas palautella mieliin tuon kokkailun.

Jälkkäriksi tarkoitus on tehdä hedelmäsalaattia. Jatketaan säilykehedelmäsalaattia tuoreilla hedelmillä. Tätä meillä on muistaakseni ollut silloin, kun joulua vietettiin minun Mammani luona. Se on myös Alvan suosikkia. Iskä pyysi jälkkäriksi mokkamoussea. Koska en sellaista osaa tehdä, niin kaupasta löytämäni capuccinomousse saa luvan kelvata. Kokeilin tuota viime viikolla ja hyvältä maistui.

Vähän ajan päästä ja ehkä vasta pukin vierailun jälkeen maistunee kupillinen kahvia ja kakkua. Mä en ole koskaan tehnyt täytekakkua, mutta nyt voisin kokeilla Mummin kinuskikakkureseptiä. Tai sitten teen vain jonkun juusto/liivatekakun. Tätä pitänee vielä pohtia.

Tällä hetkellä

Kuukausi on taas vierähtänyt ja Aino täyttää tänään neljä kuukautta. Ihanan iso vauva meillä siis jo on. Vauva joka tarttuu hanakasti kaikkeen lähellä olevaan, vetää peittoa ja tyynyä kasvojensa eteen, hypistelee omia sormiaan, tarttuu tiukasti äidin sormiin ja lehteilee vauvakirjoja mielellään. Iloinen kurlutus kuuluu yleisimmin aamulla tai hyvien päikkäreiden jälkeen. Kun hänen kanssaan seurustelee, alkaa hän usein iloisesti höpöttelemään ja ääni on välillä hyvinkin kova ja korkea. Iskän kanssa pääsääntöisesti jutellaan Pohjois-Korean tilanteesta, EU:n talouspolittiikasta ja Suomen työllisyystilanteesta. Paljon on Ainolla jo näistä mielipiteitä.

Pääsääntöisesti äidinmaidolla ollaan vielä menty. Muutama päivä sitten päätin, että nyt alkaa perunan kokeilu, mutta äidin laiskuuden tähden se jäi vain yhden päivän kokeiluksi, jota jatkettaneen ensiviikolla. Ekalla kerralla tarjosin perunaa pari lusikan kärjellistä ja tietenkin epäselväksi jäi, menikö siitä mitään vatsaan asti, mutta kurkkuun asti sentään meni. Sellainen kakominen ja yökkiminen alkoi, että naamapunaisena Aino antoi ymmärtää, että voidaan hyvin jättää tämä kokeilu ihan yhteen kertaan. Maito riittää kuulemma hänelle vielä hetkeksi ainakin.

Yöt ovat vieläkin melko rikkonaisia. Hyvänä yönä Aino herää noin kolme-neljä kertaa syömään. Ei hänellä ihan niin usein taida nälkä olla, mutta hän on tainnut oppia nukahtamaan vain rinta suussa. Ei siis mikään ihana tilanne äidille, mutta oma moka taitaa olla. Huonona yönä niitä heräämisiä onkin sitten 6+x kertaa, eikä niissä pysy laskuissa. Mikä on herääminen ja milloin vain jatketaan kesken jäänyttä ruokailua. Viimeiset kolme viikkoa on ollut noita huonompia öitä, joskin viimeiset kaksi yötä ovat olleet Ainon osalta vähän parempia. Alva tosin antoi viime yönä sellaisen kahden tunnin konsertin, jonka aikana kuultiin Täti Monikaa, Pikku nokipoikaa ja Popsi popsi porkkanaa useampaankin kertaan. Valitettavasti kuulijat eivät tainneet olla kovinkaan vastaanottavaisella tuulella puoli neljän aikaan yöllä, eikä aplodeja juuri kuultu.

Ainolle olen jonkin verran ostanut vaatteita, kun maku on mulla tainnut vuoden aikana muuttua. Alvalla käytin paljon värejä, mutta nyt vaaleanpunainen ja muu hempeä väri on nyt in. Toisaalta Alvan 68 kokoiset vaatteet ovat aika paljolti kesävaatteita ja nyt tarvitaan jo aikatavalla lämpimämpää. Lindeksin vaatteet eivät mitotukseltaan ihan yhtä hyvin passaa Ainolle, joten hovikauppaa on tarvinnut vaihtaa. Alvan ensimmäisenä talvena käytin hänellä aika paljon sukkiksia, mutta Ainolla olen käyttänyt potkareita ja puolipotkareita päälihousujen alla. Luulisin, että ovat mukavampia päällä. Kokoon 74 Aino alkaa pikkuhiljaan siirtymään ja Alva kokoon 92. Mahtavatko reilun vuoden päästä jo olla samoissa vaatteissa...

3 kk neuvola

Tänään Ainolla oli 3 kuukauden neuvola. Hyvin oli taas paino noussut ja pituuttakin oli tullut. Painolukema on nyt sitten + 20 käyrällä, eli enempää ei enää tarvitsisi tulla. Mutta hyvän näin. Eipähän äidin tarvitse murehtia sitä, saako tyttö tarpeeksi ruokaa. Ja näihin lukemiin päästiin siis siitä huolimatta, että Ainolla oli tuosta Rota-rokotuksesta kolmisen viikkoa vatsa sekaisin ja heti kun vatsa alkoi vähän paranemaan, alkoi äidillä rintatulehdus ja siihen antibioottikuuri. Ainon vatsa on taas kuralla, eikä välissä ollut kuin ehkä yksi parempi päivä. Kun nyt 3 kk:n neuvolassa Aino sai oikein rokotussuman (rota, pneumo ja kurkkumätäjne.), vatsa tuskin tästä ihan heti paranee. (Eikä äidin toivomaa öiden paranemista, liene myöskään näköpiirissä.)

Muuten neuvolakeikka oli ihan tuikitavallinen. Alva leikki odotushuoneessa leluilla ja kävi välillä vastaanottohuoneessa meitä moikkaamassa. Aino seuraili hyvin katsellaan ja näytti taitojaan vatsallaan makoillen. Hyvin kuulemma tämän taidon jo osaa, vaikka kerroin, että Aino on melko vähän meillä lattialla, kun Alva ei anna hänen olla rauhassa, vaan haluaisi mennä viereen makoilemaan (ja siinä samalla makoilla vähän päälläkin, vahingossa potkaista pyörähtäessään jne.)

Vähitellen Ainosta on kuoriutunut vastasyntyneen vauvan tilalle ympäristöään tarkkaileva vauva. Katseella hän seuraa, mitä ympärillä tapahtuu ja tarttuu leluihin ja muuhun käteen osuvaan. Viimeisimpänä "taitona" on peukalon imeminen, ja siihen yritän kovasti puuttua ja työntää tuttia suuhun, mutta eihän se siellä montaa sekunttia pysy.

Höpöttämäänkin Aino on nyt oppinut. Päikkäreiltä tai yöunilta herättyään, on Aino mitä parhaalla tuulella ja jokeltelee ja kirkuilee tyytyväisenä. Olinkin jo unohtanut, miten ihanalta vauvan jokeltaminen kuulostaa. Hymytyttökin hän on, vaikkakin hymyily on jo vanha taito.

Joulupukin säkkiin

Selasin juuri Hobby Hallin kuvastoa ja ehkä samalla tein päätöksen lasten joululahjoista. Tarkoituksena ei ole ostaa itse montaakaan lahjaa tytöille, koska lahjoja kuitenkin tulee sukulaisilta ja ystäviltä ja toisaalta lahjojen määrä voisi hyvinkin pysyä näinä alkuvuosina ainakin varsin kohtuullisena. Iskä varmaan ostanee tytöille omat lahjat, mutta mä olen vähän päätymässä siis näihin.

Aino sai kummitädiltään Finlaysonin Aappa-makuupussin. Se on ollut paljon käytössä ja haluaisin samaa sarjaa jatkaa myös tyttöjen tulevassa makuuhuoneessa, joten Aappa-pussilakanasetit taitavat löytyä pukinkontista.

Alva saa isovanhemmilta ensimmäiset Dublonsa joululahjaksi ja mä ajattelin, että voisin hankkia peruspalikoitten seuraksi tämän Ison maatila -legopaketin. Tämän paketin Alva saisi avata jo heti jouluaattoaamuna.

Vauva-arkea

Aino täyttää parin päivän päästä 3 kki. Hän on varmaan juuri nyt ihanimmassa vaiheessa. Hän hymyilee, kurluttelee iloisesti, yrittää tarttua lähellä oleviin tavaroihin, on hyväntuulinen, ei masuvaivoja ja ruoka maistuu. Ainon elämä tuntuu hymyilevän. Tosin välillä taivaalle kerääntyy tummia pilviä, kun tulee nälkä, uni, vilu tai hän peljästyy isosiskon kirkaisuja tai pomppimista. Silloin hymy hyytyy ja alahuuli menee mutruun. Sitten tulee itku, johon onneksi vanhempien syli auttaa.

Vauvaelämä tosin on harvoin mitään vaaleanpunaista harsohörhöä ja niin meilläkin on melko väsynyt äiti. Alva heräilee vieläkin muutaman kerran yössä ja nyt kellon siirtämisen jälkeen aamut ovat aikaistuneet jopa enemmän kuin vain tunnin. Tänään meillä herättiin jo klo 6 eli kolmisen tuntia tavallista aikaisemmin. Aino ei onneksi aina herää yli viittä kertaa syömään yön aikana (tosin niitäkin öitä on parisen kertaa viikossa), vaan usein hän syö vain kolmisen kertaa. Parhaina öinä yösyömiset ajoittuvat klo 03 ja 05 aikaan. Aino ei enää unissaan pidä niin suurta meteliä kuin ihan ensimmäisinä viikkoina, mutta vieläkin metelöinti alkaa aina toisen yösyötön jälkeen ja jatkuu lähes aamuun asti. Niinä öinä, jolloin toinen yösyöttö on jo siinä 01 aikaan tietää jo, että aika vähillä unilla mennään.

Vauvojen päikkärit eivät juurikaan osu samaan aikaan, joten äiti ei pääse nauttimaan mistään ihanasta päivälevosta. Alva on vieläkin pääsääntöisesti nukkunut päikkärinsä, vaikkakin viikonloppuna oli taas pari päivää, jolloin unelle ei kuulemma ollut tarvetta. Ainon päikkäriajat jatkuvat yhtä epäsäännöillisinä kuin ennenkin. Aikaisemmin hän nukkui ensimmäiset päikkärinsä pitkinä, mutta nyt ne eivät enää ole välttämätt pitkät ja pisimmätkin päikkärit jäävät siihen kahteen tuntiin. Aino nukkuu päikkäreitä aika rauhattomasti ja vaatii aina välillä heiluttamista, joten siksi parhaat unet nukutaan joko vaunuissa tai BabyBjörn-sitterissä. On muuten paras sitteri ikinä. (Tosin toista ei meillä ole koskaan ollutkaan kokeilussa, mutta uskallan silti liputtaa tämän puolesta.)

Väsyttää (taas)

Nyt pitäisi kirjoittaa siitä, että Ainon flunssa alkaa hellittämään, mutta ripuli on muutaman tunnin päästä jatkunut jo viikon. Neuvolaan soittelin apuja keskiviikkona ja tänään oltiin lääkärissä, mutta mitään erityistä en sieltä saanut. Samoilla konsteilla jatketaan ja toivotaan tilanteen paranevan ensi viikon aikana. Myös Alvasta voisi kirjoittaa, koska hän täyttää tänään (minuutilleen tunnin päästä) puolitoista vuotta. Mutta tämä äiti ei nyt jaksa päivittää blogia. Ehkä sitten jonakin muuna päivänä taas juttu luistaa.

Ainolle riittää yhdet päikkärit

Mä olen aina tiennyt, että siskot lähes aina matkivat toisiaan, mutta en olisi uskonut, että se alkaa jo ensimmäisten elinkuukausien aikana. Alva siis pääsääntöisesti nukkuu yhdet päikkärit päivässä (joskus jää välistä nekin) ja nyt Ainokin on päättänyt, että se on hänellekin riittävä. Yhdet päikkärit nukkuu hänkin. Ainoa ongelma on äiti, joka ei sulata sellaista vielä noin pieneltä. Mä saan siis jo nyt olla sanomassa, että kaikki mikä on isosiskolle sallittua, ei välttämättä ole sitä pikkusiskolle. Ja sekös Ainoa kiukuttaa.

Aino heräilee aamulla siinä seitsemän kahdeksan korvilla ja on hereillä sellaisen tunteroisen puolitoista. Sitten laitan hänet nukkumaan, joko omaan sänkyynsä tai vaunuihin ja hän nukahtaa ilman mutinoita. Näitä päikkäreitä nukutaan 3-4 tuntia, joten me voidaan Alvan kanssa ulkoilla ja ruokailla ihan rauhassa. Usein Aino herääkin vasta, kun Alva on jo nukahtanut. Päikkäreiltä herätään siis siinä yhden kahden korvilla ja tämän jälkeen ei sitten enää halutakaan nukkua.

Yhtenä päivänä Aino oli hereillä 13-17 välisen ajan. Yritin häntä nukuttaa tissillä, tyynyllä heiluttamalla, vaunuihin, omaan sänkyynsä, sitteriin jne. Ja onnistuinkin saamaan Ainon nukahtamaan 4 kertaa, mutta unta hän sai vain noin vartin, eli pääsääntöisesti nukkui pari kolme minuuttia ja sitten heräsi. Tosin viimeiset päikkärit olivat yli 5 minuuttia, hip hurraa.

Kun Iskä tulee töistä siinä viiden kuuden maissa, mä painunkin Ainon kanssa vaunukävelylle. Tällä tavalla Aino nukahtaa helpoiten ja yleensä nukkuukin melkein koko vaunulenkin ajan. Tosin vauva taitaa olla liiaksi kaupunkilainen, koska hiekkatietä hän ei sulata ollenkaan. Asfaltitietä pitää kävellä edes takaisin ja viimeistään omalla pihatiellä hän herää. Ei siis mitään jatkounia vaunulenkin päätteeksi omalla pihalla. Näin saan hänet nukkumaan toiset päikkärit, jotka kestävät noin tunnin.

Ongelmaahan ei olisi, jos Ainolle riittäisi noi päikkärit, mutta mä kun en usko, että ne riittää. Unta tarvittaisiin päivälläkin enemmän. Nyt mä olen iltapäivän ihan täystyöllistetty Ainon kanssa, koska hän alkaa huutamaan heti, jos keskityn johonkin muuhun ja lopetan hänen heijaamisensa. Alva tietenkin tarvii mua myös paljon, joten huutamiselta ei täysin voi välttyä. Sitterissä Aino sentään on melko rauhallisesti, jos mä vaan olen alle metrin päässä. Ei siis mitenkään kovin käytännöllistä...