Kieliopintoja

Alva on nyt Iskän kanssa aloittanut pakkoruotsin opinnot ja hyvin tuntuu tyttö oppivan. Opinnot on aloitettu tosi hitaasti, ettei Alvan innostus vain häviä ja kaksi ilmausta on nyt jo opittu.

"Alla pukat sova." (oik. Alla Pugacheva) on suomeksi tietenkin "Kaikki pukat nukkuu."
Här tvättäs kääntyy Alvalla hienosti: Täältä pesee.

En tiedä, antaako nuo ylläolevat ilmaukset parmminkin kuvaa Iskän vai Alvan kielitaidosta.

Yökylässä

Alva lähti tällä viikolla taas Mummin ja Pappan luokse kylään.


Mummi tuli häntä täältä maalta hakemaan keskiviikkona ja Alva ihan hihkui innosta, kun hän pääsi Mummin luokse. Yleensä Alvaa saa aika tavalla houkutella, että hänelle saa laittaa ulkovaatteet päälle, mutta nyt vaatteiden pukeminen oli ihan helppoa. Myös auton turvaistuimeen hän suostui innolla. Kun Iskä sitten vielä vilkutteli ja toivotti Alvalle ja Mummille hyvää matkaa, oli Alva vain lähes kärkkäästi todennut Iskälle, että "Ovi kiinni" katse liimautuneena eteenpäin. Ei auttanut Iskän sitten muu kuin laittaa auton ovi kiinni ja jäädä vilkuttamaan auton takavaloille.

On se hienoa, että Alva niin selvästi nauttii Mummilassa olosta. Siellä saa huomiota ja siellä on vaikka mitä kivaa tekemistä. Pääsee Citymarkettiin ostoksille, Seikkailupuistoon ulkoilemaan, Leaf-Arenalle pomppimaan, leikkimään Serkku-pojan kanssa, kyläilemään iso-isovanhempien luona ja vaikka mitä mukavaa. Vanhempienkin on helppo päästä Alva matkaan, kun tietää, että hän nauttii siellä olosta, eikä iltaisinkaan tule koti-ikävä, muille paitsi vanhemmille.

Eteenpäin sanoi Mummo hangessa

Nyt se sitten liikkuu ja vielä eteenpäin.

Tänään todistettiin miehen kanssa molemmat, että Aino osaa vihdoinkin ryömiä eteenpäin. Aino pötkötteli olohuoneen laittialla vatsallaan ja katseli vatsallaan makoilevaa isäänsä edessään. Iskä laittoi Ainon eteen, mutta juuri hänen ulottumattomiinsa yhden muovisen kupin, jota Aino selvästi havitteli itselleen. Aino otti päättäväisen ilmeen, otti käsillään lattiasta kiinni ja koko keho jännittyneenä, hän onnistui kiskomaan itseään käsillään vähän eteenpäin. Juuri kun hän oli saamassa kupin käteensä, siirsi Iskä sitä raukkamaisesti vähän kauemmas. Tämä ei kuitenkaan lannistanut Ainoa, vaan hän lähti uuteen yritykseen ja sai kuin saikin itsensä eteenpäin ja kupin käteensä. Miten tyytyväinen hymy tytön kasvoille nousikaan.

Nyt Aino tuossa on jo liikkunut metrin verran ainakin, joten liikkuminen on nyt todella alkanut.

7 kuukautinen vauva...

... oli lähes rennosti kylvyssä. Aikaisemmin Aino on ollut koko vartalojäykkänä kylpyhetkellä, mutta nyt jo sormet liikkuivat lähes rentoutuneesti, kun muu keho oli vielä jäykkääkin jäykempi.
... harjoittelee istumaan syöttötuolissa, nousemaan vähitellen konttausasentoon.
.. ei vieläkään nuku öisin yli 45 minuutin pätkää, mutta lyhyempiä kylläkin.
... syö hyvällä halulla lähes ruokaa kuin ruokaa, paitsi ei Hipp-luomuruokaa. Isosisko ei ole koskaan ollut hyvä syömään, mutta noi samaiset Hippit olivat hänen suosikkinsa.
... hakee kontaktia läheisistä, vaikkakin sisko on se kaikkein kivoin. Siskon tekemisiä on kiva seurata ja vain sisko saa iloisimman naurun palkakseen.
... nukkuu parhaiten vaunuissa ulkona. Kaksostenrattaiden vaunukoppa on vaan käynyt pieneksi, mutta siinä Aino vielä nukkuu, kun on ollut niin kylmä ja tuulinen sää, että ilman koppaa tilanne olisi vielä surkeampi.
... keinuu mielellään Iskän polvella.
... vie suuhunsa kaiken käsiinsä osuvan, myös joskus tutin.
... juo innolla vettä nokkamukista. Iskän sanoin, Aino ottaa huikkaa.
... kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia.

Synttärilahjatoiveita

Alvan synttärit lähenevät kovaa vauhtia ja olen tässä vähän jo miettinyt, että mitä se Alva voisi toivoa synttärilahjaksi. Sukulaiset kuitenkin usein kyselevät, että mitkä voisivat olla mieleen. Toisaalta musta on kiva lukea muiden blogeista sitä, mitä näiden lapset pyytävät tai haluaisivat lahjaksi. Niistä saa mukavasti vinkkiä, kun itse ostaa jollekin lahjaa.

Äiti-lapsi -tapaamisissa missä ollaan Alvan ja Ainon kanssa käyty, on ainakin joillakin lapsilla ollut eläinhahmoja ja ne ovat olleet suosikkeja. Mäkin sitten olen katsellut näitä hahmoja vähän sillä silmällä, että tällaisia voisi meillekin eksyä. Ainakin Lahjakkaan sivuilta bongasin laajan valikoiman erilaisia eläinhahmoja, joista Schleich-merkkiset ovat niitä tutuimpia. Niitä kun kaupassa tulee vastaan isossa telineessä. Ihan pienimpiä näistä en meille vielä ehkä halua, kun Aino niitä kohta pääsee laittamaan suuhunsa. Tässä kuvia muutamista hahmoista.

Schleich tekee näemmä myös muita kuin näitä eläinfiguureja. Valikoimasta löytyy myös satuhahmoja, kuten keijuja ja yksisarvisia ja tietenkin smurffeja ja vaikka mitä. Jos nuo eläimet osoittautuvat meillä suosikiksi, niin sitten voisi laajentaa hahmojen keräilyä myös muihin kuin pelkkiin eläimiin.



Mahtaako nämä olla Alvan suosikkeja vai pelkästään äidin?



Uutta naskalia pukkaa

Tänään bongasin Ainon alaleuasta toisenkin hampaan. Sieltä se pieni helmihammas loisti suussa, toisen hampaan vieressä.

Imetyksen loppulaskentaako...

helmikuun taidot

Ainon liikkumisesta on tullut enemmän ja enemmän tahdonmukaista, sujuvaa ja päämäärätietoista. Aino ryömii lattialla innoissaan, kääntyy näppärästi kellon viisarin tavoin ja kurkottelee tavaroita käsiinsä. Vielä suoraan eteenpäin ryömiminen ei juuri onnistu, mutta peruuttaminen luonnistuu ihan hyvin. Kun tähän vielä lisää tuon kääntymisen, niiin lähes huomaamatta päädytään eteenpäin.

Lähes koko helmikuun Aino on mennyt kaksilla päikkäreillä. Vain silloin kolmannet ovat olleet paikallaan, jos molemmat päikkärit ovat jääneet kovin lyhyiksi. Pari tuntia kun nukkuu kerralla, niin sitten riittää virtaa ilta ysiin asti. Äidillä tosin virta ei meinaa sinne asti riittää, mutta onneksi Aino nukahtaa aika nopeasti, kun hänet nukkumaan vie. Nukahtaminen onnistuu meillä vieläkin iltaisin vain suun saadessa imeä. Ihan on äiti itse pahaksi opettanut, mutta nyt ei vielä jaksaminen riitä tuosta eroon opettamiseen. Vaikka toisaalta yöt voisivat siitä rauhoittua. Vieläkin kun Aino herää n+x kertaa yössä.

Alvan päikkärit ovat vielä onneksi olleet aika säännöllisesti kuvioissa. Ja vain muutamana päivänä viikossa päikkärit ovat jääneet välistä, mutta kyllä sen sitten íllalla huomaa, että meno muuttuu aika villiksi. Tosin nukahtamiseen tarvitaan hänelläkin vielä maitoa ja sitä hän juokin ainakin iltaisin ihan pullotolkulla. Päikkäreille, jos Alva nukahtaa, niin kyllä hän yleensä nukkuu parisen tuntia. Enemmänkin joskus, mutta harvemmin vähemmän.

Yökyläily Mummin ja Pappan luona oli Alvan mieleen. Mummi toi Alvan tänne maalle takaisin yhdessä Alvan kummitädin ja serkkupojan kanssa. Autossa serkukset olivat pelleilleet ja naureskelleen toisiaan lähes koko matkan ja vielä täällä kotonakin leikki maistui. Alva tosin ei olisi millään antanut Mummin lähteä kotiin, vaan hän olisi halunnut lähteä mukaan. Itku oli sydäntä särkevä. Onneksi se kuitenkin loppui melko nopeasti, kun Mummi oli lähtenyt, mutta muutaman kerran Alva kuitenkin vielä itkeskeli Mummin perään. Taitaa tyttö jo nyt odottaa, koska Mummi tulee häntä taas hakemaan.