Tahtoo tämän haalarin

Useat bloginpitäjät ovat jo tehneet talvihaalarihankintoja, mutta mä olen ollut vähän kahden vaiheilla. Tarvitaanko me sellaista? Tai siis joku haalari varmaan on tarpeen, mutta menisikö tuo äitiyspakkauksen haalari ekan talven. En ole vielä kokeillut sitä, mutta kaipa se mahtua.

Nyt kyllä valitettavasti löysin netistä sellaisen haalarihelmen, että taitaa uusi haalari tulla ostoslistalle. Kyllä sen hankinta pystytään järkisyillä perustelemaan. Äitiyspakkauksen haalari on hyvä täällä maalla, mutta kaupunkikäyttöön tarvitaan tietenkin vähän parempi. Toisaalta pitäähän vauvalla olla kaksi haalaria, jos toinen vaikka likastuu ja/tai kastuu, niin sen peseminen ja kuivaaminen (meillä ei ole kuivuria) vie aikaa ja silloin tarvitaan toista. Vauvakin tarvii varmaan vähän vaihtelua, ja onhan aikuisillakin yleensä useampi talvipalttoo. Jos jollekin tulee mieleen muita perusteluita seuraavan kuvassa esiintyvän (kalliihkon) haalarin ostamiseen, niin ne otetaan ilomielin vastaan...

Tällainen haalari siis tuli Malan sivuilla vastaan ja tämä on aivan ihana. Kuvaa en sieltä Malan sivuilta kunnolla löytänyt, mutta House of Kid -kaupan sivuilta sen bongasin. Toivottavasti tulee jonnekin suomalaiseenkin kauppaan myyntiin, vai pitäneekö tilata tuolta tanskalaisesta butiikista.

Nyt hetki hiljaisuutta ja kaikki nauttivat upeasta haalarista.

Elokuu takana

Taas on kuukausi vierähtänyt ja uusia taitoja on opittu.

Tämän kuukauden suurin juttu taitaa olla kiinteiden aloittaminen. Nyt Alva on popsinut perunaa reilun viikon viime lauantaista lähtien. Eilen ruokavalio monipuolistui huimasti, kun annoin vähän maistaa myös porkkanaa. Hyvin on syöminen lähtenyt käyntiin. Vain ensimmäisellä kerralla Alva näytti siltä, kun häntä oltaisiin tahallaan rääkätty ja tukehtuminen oli hänestä lähellä. Toisella kertaa kaikki meni jo vähän helpommin ja nyt ei enää kakomista ole lainkaan ja perunaa jopa niellään jonkun verran.

Suuria määriä en ole vielä uskaltanut antaa, joten tällä hetkellä voi olla, ettei vatsaan asti päädy edes paljoa pikkulusikallista enempää. Mutta välillä peruna maistuu jopa niin hyvin, että joudun lopettamaan syöttämisen kesken, jottei masu tule kipeäksi. Porkkana ei ole tehnyt mitään suurta vaikutusta Alvaan näiden kahden päivän aikana, mutta alas sekin menee.

Syöminen on Alvasta tosi mukavaa. Tai ei ehkä se itse nieleminen, vaan ruoka suussa päristeleminen. Ruoka lentää ja ruokailun jälkeen peruna-porkkana sössöä, on hiuksissa, paidassa, käsissä, hihoissa, farkuissa, sitterissä. Siis mun päällä joka paikassa ja tietenkin myös Alvan kasvoissa ja käsissä. Musta vaan tuntuu, että sitä ruokaa on enemmän mun päällä kuin missään muualla.

Nyt kun Alva syö muutakin kuin perunaa, olen aloittanut tekemään vähän suuremman annoksen ruokaa ja pakastamaan sitä. Netistä löysin vinkin siitä, että näin aluksi, kun ruokamäärät on vielä pieniä, niin kannattaa pakastaa pieniin minigrip-pusseihin. Painella sose ohueksi levyksi. Tällöin jäätyneestä soseesta voi taitaa sopivan palasen ja laittaa loput takaisin pakkaseen. Tämä niksi on nyt kokeiltu ja hyväksi havaittu. Ruokavinkkejä löytyy seuraavalta sivustolta http://valohoito.com/vauvanruoka/

Alva on tässä kuussa oppinut myös nostamaan päätään. Kun Alva makaa selällään esim. hoitoalustalla tai leikkimatolla hän nostaa päätään ja kurkkaa sieltä eteenpäin. Vähän kuin hän tekisi vatsalihasliikkeitä ja taitaa liike aika hyvin noihin vatsalihaksiin ottaakin. (Mä oon jo vähän kade noista Alvan vatsalihaksista. Mulla ei taida niitä lihaksia enää olla ollenkaan.)

Sitten viime viikon maanantaina Alva kääntyi ensimmäisen kerran oikean kyljen kautta vatsalleen. Käännös sujui kuin tyhjää vaan, eikä Alva tainnut itsekään oikein huomata, mitä tuli tehneeksi. Sen verran taisi kyllä itsekin huomata, että nyt meni jotain eritavalla, koska uudelleen hän ei ole sitä temppua tehnyt.

Alva on myös löytänyt jalkansa ihan uudella tavalla. Selällään ollessa hän nostaa jalkojaan koukussa vatsan päälle ja ottaa käsillä kiinni reisistä. Varpaiden löytymistä vielä kuitenkin odotellaan.

Kovia ääniä Alva tuntuu nykyään säikähtävän aikalailla ja välillä ne myös alkavat itkettämään. Taitaa olla niin, että me ollaan täällä päivät niin hiljaisesti, kun ei ole telkkaa, liikenteen ääntä ei tänne syrjään kuulu (eikä oikeastaan mitään liikennettäkään ole, jonka ääni edes kuuluisi. Vain postin auto ajaa pihaan kerran päivässä) ja radiotakaan en juuri halua kuunnella. Me siis vain keskustellaan keskenään ja välillä kuuluu ruuanlaitosta kolinaa tai imurointia, mutta yhtäkkinen kova naurahdus tai muu äänen korotus ei ole Alvan mieleen.

Yhä enemmän ja enemmän Alva tarttuu itse tavaroihin. Tästä onkin seurannut se, että sängyssä tai vaunuissa Alva usein vahingossa tai puoli tarkoituksella vetää harson kasvoilleen. Aluksi hän ei sitä saanut itse pois vaan kädet huitoivat ylös alas sivuilla ja huutelullaan Alva viestitti, että voisiko nyt joku tulla pelastamaan täältä. Nyt vähitellen harso poistuu kasvojen päältä jo omin voimin. Ei tosin aina...

In and Out

Tällä hetkellä Alvan lempparia on...

syömistä ei tässä listata, koska se on niin paljon edellä näitä kaikkia muita, mutta sen perässä jossain tulee.

- Iskä joka tulee töistä ja hulluttelee Alvan kanssa, on parasta mitä Alva tietää.

- Ihanaa on myös imeskellä sormia. Siinä puuhassa kuluu aika jos toinenkin.

- Kun mennään päikkäreille vanhempien sänkyyn, on ihanaa tuijottaa ulos ikkunasta ikkunan takana heiluvia koivun oksia. (tästä tosin tykkää Alvan äitikin)

- Päikkäri aikaan ilmestyy jostain tyhjästä myös keltainen Barbababa ja se on mitä ihmeellisin olento.

- Laulu: Aa aa Heikki, kissa se langoilla leikki. Ai ai veitikka, ei saa lankoja sotkea. Tämä saa hymyn aina kareilemaan kasvoille.

- Sitterissä on mukava potkia jaloilla vauhtia ja ottaa kovat vauhdit.

- Vatsalleen kääntyminen on aina pop.

- Sylkyssä oleilu ja sieltä maailman tiirailu on myös aika ylivetoa

- Peilistä on kiva katsoa peilissä asuvaa vauvaa, joka näyttää aika tavalla Alvalta.

- Mukavaa on myös harson imeminen, heiluttelu, kädessä pitäminen ja muu vispaaminen.


Täysin out on...

- Kylpy. Kuka sellaisenkin on keksinyt.

- Vaatteiden ja vaipan vaihto, erityisesti selällään.

- Päikkärit omassa sängyssä.

- Kaulapoimujen peseminen.

- Uimapaikan menninkäinen.

Muuten kaikki taitaakin tällä hetkellä olla jos ei mukavaa, niin ainakin kestettävää. Alva on todella perustyytyväinen tyttö. Häntä ei juuri paljoa itkuta, jos vain vatsa on täynnä, eikä ihan hirmuisesti nukuta ja yleensä meillä onnistutaan menemään nukkumaan, ennen kuin todellinen järkky väsymys iskee. Alva myös viihtyy jonkun verran omissa oloissaan. Täydellinen tyttö siis kyseessä.

Ruokaa, ruokaa

Tänään Alva selvästi aamulla huuteli, että neljän kuukauden syntymäpäivän kunniaksi hän haluaa muutakin kuin sitä ikuista valkoista mönjää. Nyt olisi aika saada jo jotain maitoa vahvempaa ja niin äiti kipaisi kaupasta hakemassa perunaa tytölle.

Keitin yhden rosamunda-perunan ja soseutin sen haarukalla. Vielä pieni tilkka maitoa joukkoon ja ruoka oli valmis. Alvan laitoin istuskelemaan sitteriin harso pään taakse ja ruokalappu kaulaan. Isuskelin lattialla hänen seuranaan ja jalalla tuin, ettei hän pääse sitteriä keinuttamaan ihan vallan hurjaan vauhtiin.

Ensimmäinen lusikan kärjellinen perunamuusia upposi helposti Alvan suuhun, mutta sitten alkoi vallan kova kakominen ja taitavalla kielellä Alva sai koko satsin työnnettyä ulos suustaan. Sitten vain sama satsi uudelleen ja pienen kakomisen jälkeen peruna tuli uudelleen lusikkaan. Ehkä viisi lusikan kärjellistä perunaa sain työnnettyä Alvan suuhun, mutta Alva piti kyllä hyvin huolen siitä, ettei se sinne juuri jäänyt, eikä nielusta alas sukeltanut.

Sitten annoin vähän tuttipullosta maitoa heti lusikallisen päälle, mutta myös tällöin Alva onnistui ensin saamaan perunan suurimmaksi osaksi ulos. Lisäsin perunamuusiin vielä vähän maitoa, että olisi juoksevampaa, mutta vaikutusta en juuri huomannut. Alvan kasvot vääntyi yhtä paljon ja kakominen oli yhtä kovaa. Ehkä kuitenkin muutaman hippusen perunaa Alva tahtomattaan tuli syöneeksi.

Sitten annoin maitoa päälle, niin se kyllä maistui entiseen malliin ja unimatti tuli heti maidon jälkeen vierailulle. Nyt Alva nukkuu sohvalla päikkäreitään.

4 kk:n neuvola

Tänään ohjelmassa oli neuvola. Tavallisen kaavan mukaan mitattiin paino (7,420 kg) ja pituus (65 cm). Kasvut on kuulemma hyvät. Pituuskasvussa on kuitenkin mun mielestä jo havaittavissa kasvun hidastumista. Kaipa se tässä neljän kuukauden iässä kuuluu asiaan. Mitenhän pitkä Alva on puolen vuoden iässä...

Iho Alvalla on ollut ihan hyvä. Muutama viikko sitten pistin merkille, että vaikka kuinka rasvaan, niin nilkat ovat aina vain karheat. Nyt karheaa kohtaa on tullut reisiin, olkapäähän ja ranteisiin. Näitä olen hoitanut bepanthen-voiteella, mutta se ei kokonaan poista karheutta vaan vain lievittää sitä hetkeksi. Neuvolan tädin mukaan myös posket ovat aavistuksen karheat. Taitaa tyttö olla perinnyt isältään muutakin kuin ulkonäen, atooppisuuteen taipuvaisen ihon.

Sitten keskusteltiin hetki kiinteiden aloituksesta. Nyt niitä voisi alkaa antamaan, mutta mitään kiirettä ei tässä vielä tietenkään ole. Neuvolan täti suositteli aloittamaan perunalla. Omat perunat käy jo ihan hyvin ja kun niissä nyt jo alkaa olemaan kuorta, niin ne eivät enää ole varhaisperunoita. Oman maan perunoita ei olla vielä nostettu, mutta kohta sieltä saadaan luomupottuja Alvalle. Suositus oli myös, ettei kovin nopeasti lisättäisi eri ruokia vaan edettäisiin kohtuullisen hitaasti. Tätä olen ajatellut itsekin. Aloitettaan perunalla ja lisätään sitten vaikka viikon kahden päästä porkkanaa, jos syöminen jo tuolloin kohtuullisesti onnistuu. Varmaan myös luumusoseen aloittelen kohtuu pian, ettei vatsa ihan täysin jämähdä, mutta näillä varmaan jokunen päivä mennään ja lisätään muuta sitten vasta, kun näitä oikeasti jo vähän syödään, eikä vain purskutella pitkin pöytiä.

Kiinteiden aloittamisen yhteydessä aloittanen myös veden antamisen. Meillä on täällä maalla oma vesi, joten sen puhtaus/sisältö pitää selvittää ensin. Varmaan kunnan terveystarkastaja tietää, miten ja missä veden laatua tutkitaan. Tulosten valmistumiseen saakka keitän varmaankin pullotettua vettä.

Ps. neuvolan tädille ei kerrottu, että Alva on aloittanut kiinteiden maistamisen jo nyt nuoleskelemalla hedelmäaakkosia ja dumleja. Näin ne terveet elämän tavat siirtyvät vanhemmilta lapsille....

Arki alkaa

Tänään alkoi sitten totinen torven soitto, kun mies palasi töihin. Yhdessäoloon oli jo aika hyvin ehtinyt näiden seitsemän viikon aikana tottua, mutta se ei sitten ollutkaan lopullista. Nyt me jäätiin Alvan kanssa kaksin pitämään taloa pystyssä.

Yö meni mukavasti. Alva heräsi siinä yhden jälkeen huutelemaan, mutta nukahti samantien, kun laitoin hänelle peiton kunnolla ja heilutin vähän toisesta jalasta. Tämän jälkeen Alva nukkuikin tosi pitkään. Mä heräsi vasta varttia vaille seitsemän, kun Alva liikkuili sängyssään. Jännää on, että en herännyt herätyskelloon viittä minuttia aikaisemmin, vaikka se soi mun puolella sänkyä. Onneksi mies oli tähän kuitenkin herännyt, niin ei ainakaan ekana lomanjälkeisenä työpäivänä heti myöhästynyt töistä. Alva siitä sitten heräili syömään, mutta nukahti sitten vielä pariksi tunniksi. Yhdeksältä alkoi vasta meidän arki.

Syksyn ohjelmaksi olen ajatellut säännöllisiä vierailuja Turkuun. Ajatuksena olisi, että kävisimme Alvan kanssa joka toinen viikko Turussa ja olisimme siellä yhden tai kaksi yötä. Riippuu tietenkin siitä, miten Alva sinne sopeutuu ja miten ikävä isälle tulee Alvaa. Turussa nähtäisiin paremmin sukulaisia ja voitaisiin vähän käydä shoppailemassa. Mun henk.koht tavoitteeni olisi päästä niinä kertoina myös kuntosalille käymään, mutta saa nyt nähdä miten tämän käy.

Täällä maalla pitäisi myös kokonntua perhekerho, jossa voitaisiin ainakin kerran pistäytyä ja katsastaa muita vauvautuneita. En ole täällä vielä törmännyt muihin vauvoihin, mutta kuulemma noin 12 pitäisi tänä vuonna syntyä, joten ainokainen kummajainen Alvan ei pitäisi olla. Täytynee keskiviikkona kysyä neuvolan tädiltä, että koska näitä tapaamisia on.

Olen myös ajatellut muskaria, mutta en ole saanut aikaiseksi kysellä tästä mitään. Muskari varmaan pidetään tuolla kunnan keskustassa, joten sinne on aika ajaminen. Tavallaan se olisi varmaan ihan mukava yhteinen juttu vauvan kanssa, mutta voipi olla, että se jää ajatuksen tasolle. Saapi nähdä.

Viime viikolla mietin juuri, että tämä vauva aika on mennyt yhtenä hujauksena. Mies palasi vauvan syntymän jälkeen töihin toukokuun puolessa välissä ja oli töissä juhannuksen jälkeisen viikon, kunnes jäi lomalle. Me olimme tänä aikana Alvan kanssa ensin Turussa ja sitten maalla, mutta mulla ei ole näistä viikoista oikein mitään hajua. Mitähän me tällöin ollaan tehty, miten aika on mennyt, mitä Alvan elämään on tällöin kuulunut jne. Mitään muistikuvaa mulla ei tästä ole. Juuri tämän vuoksi onkin hyvää, että tulee kirjoitettua niitä vähän muistiin. Ihan niitä arkisimpiakin asioita.

Tänään siis herättiin ysiltä ja tehtiin aamutoimet. Alva jaksoi olla hereillä vähän yli kymmeneen ja lähdimme pitkälle vaunukävelylle, jonka aikana Alva jo heräsikin ja huuteli vaunuissaan. Nyt Alva jaksoi olla hereillä noin kaksi tuntia ja vein hänet juuri äsken makuuhuoneeseen nukkumaan. Annoin hänelle vähän maitoa ja jätin hänet sinne yksin. On taitanut nukahtaa, kun ei ole mitään huudellut. Hän on nyt muutamia kertoja nukahtanut päikkäreille yksinään, tosin hän on ollut silloin maidon juomisen jälkeen jo lähes silmät ummessa, joten ehkä niin suuri saavutus se ei ole ollut. Alva tykkää katsoa sängystä ulos, kun ikkunan takana oleva koivu heiluttaa oksiaan. Sitten juuri ennen nukahtamista Alva heiluttaa päätään melko rajusti puolelta toiselle. Taitaa vaikutelma olla vähän sama, kuin jos keikkuisi vaunuissa tai joku heiluttaisi häntä uneen. Sitten uni tulee ja Alva nukahtaa. Yleensä kolmannet päikkärit ovat pitkät unet, joten ehkä nämä unet eivät paljoa puolen tunnin yli veny, mutta toivotaan nyt, että uni sentään vähän kauemmin maistuu.

Vieras paikka

Perjantaina käytiin mummia ja pappaa moikkaamassa mökillä. Nyt ekaa kertaa Alva tuntui vähän oudoksuvan vierasta paikkaa. Ei tietenkään tunnistanut paikkaa, vaikka onkin siellä aikaisemmin ollut ja joskus jopa yötä. Ruoka ei maistunut, kun oli niin paljon katsottavaa. Ruokailupaikkana ei ollut oma tuttu sohva, vaan ihan vieras sohva ja se vähän arvellutti. Päikkäreille sentään Alva nukahti helposti, mutta meillä olikin omat vaunut mukana. Päikkäreiden pituudesta meillä ei ole ihan selvyyttä, koska Alva oli herännyt omia aikojaan ja heilutteli vaunuissa tyytyväisenä käsiään ja jalkojaan. Yleensä Alvan heräämisen kyllä huomaa, mutta nyt vauva viihtyi hereilläkin ollessa vaunuissaan.

Kaupunkiasuntokin vaikutti vieraalta. Viimeksi siellä oltiin yötä noin kaksi viikkoa sitten, joten Alvan muisti ei taida vielä riittää niin kaukaisiin asioihin. Ruoka ei nytkään oikein vieraassa paikassa maistunut ja vähän yöunen hakemisessa oli hämmentynyttä tunnelmaa. Toinen päivä menikin jo paremmin ja Alva vaikutti jo kokeneemmalta matkailijalta. Kierreltiin paljon kauppoja ja Alva istuskeli välillä autokaukalossa ja lepäili vaunuissa.

Aikaisemmin en ole huomannut, että Alva jotenkin vierastaisi mitään paikkaa tai ketään henkilöä. Ehkä vielä ei vieras syli juurikaan arvelluttanut, mutta paikanvaihdoksen hän selvästi havaitsi. Kotia ei taida tällä hetkellä voittaa mikään ja varmaan nyt pitänee taas useampi päivä viettää kotosalla, jotta elämä palautuu arkisiin uomiinsa.