Ainosta

Mulla oli alkuviikosta neuvola. Onneksi Mummi ja Pappa tulivat meille käymään, joten sain jättää Alvan heidän hoitoonsa (käytännössä nukahti lähes heti kun lähdin ja nukkui lähes kolme tuntia). Neuvolan tädillä oli sijainen, mutta eipä se juuri menoa haitannut.

Rauta-arvot ovat tasaisen huonot kuten viime raskaudessakin. Obsidania syön välillä yhtä välillä kahta päivittäin ja silti juuri ja juuri päästään yli sadan. Myös verenpaineen yläpaine oli vähän yli sadan, mutta alapaine oli sentään seitsemänkymmentä. Sydänäänet kuuluivat hyvin ja pulssi veteli siinä 144-155 välillä. Vauva otti vähän itseensä, kun tunsi anturin vatsan peitteiden läpi, ja alkoi vähän liikkua protestiksi. Sf- mitta oli tasoittunut ja nyt olen jo lähes yläkäyrän tuntumassa. Ehkä tästä ei mitään ihan jättiä tule, vaikka sisko totesi, ettei hänellä ole kummassakaan raskaudessa ollut näin isoa vatsaa kuin mulla nyt...

Juuri muuta ei neuvolareissussa keskusteltu. Sain paperit äitiyspäivärahan hakemiseen ja todistuksen kelalle lähetettäväksi. Täytyy varmaan soittaa töihin, että haluavatko he, että laitan ne heidän kauttaan. Tuntuu, että aika on kulunut kuin siivillä, kun äippäloman alku 28.6 alkaa jo häämöttää. Iskä jo suunnitteli pitävänsä isäkuukauden kesällä 2011 ja yhdistävänsä sen kuuden viikon kesälomaansa. Se taitaa sitten tehdä mun laskujen mukaan yhteensä 12 viikkoa. Ei paha ollenkaan.

Ps. Ehkä vähitellen vatsatauti on muisto vain. Ei lakanien vaihtoa kahteen yöhön. Pidän sormia ristissä...

Vatsatautia osa 3

Ei oikein jaksa enää kirjoittaa. Ei tästä aiheesta eikä oikein muustakaan. Vatsatauti jatkaa jylläämistä. Repikää siitä.

Vatsatautia osa 2

Eihän se ihan niin helposti mennyt.

Tiistai-iltana mulla itsellä alkoi vatsaa kiertää ja muutaman minuutin kuluttua siitä sain juosta vessaan, joka tulikin yön aikana hyvin tutuksi. Kävin kerran tunnissa kurkkaamaan ja istuskelemaan pöntölle. Yöunet jäivätkin sitten aika vähäisiksi. Aamulla olo oli kuin raadolla. Onneksi Iskä jäi kotiin hoitamaan Alvaa, jotta sain rauhassa jatkaa vessareissuja iltapäivään asti. Keskiviikko illalla alkoi näkymään pientä valoa tunnelin päässä, mutta vain hetkeksi.

Alva alkoi uudelleen oksentamaan ja ripuloimaan iltasella, joten tauti ei häneltä ollut sittenkään mennyt vielä ohi. Toiset päikkäritkin jäivät välistä. Taisi vatsa sen verran nikotella, ettei makuulla ollut kiva olla. Tiedä sitä sitten. Illalla Alva nukahti siinä puoli kymmenen maissa, mutta heräsi oksentamaan vähän ajan kuluttua. Pesun ja vaatteiden vaihdon jälkeen uni tuli kuitenkin pian uudestaan ja loppuyön hän nukkui rauhallisesti.

Illalla Alvan jo nukahdettua pesuprojektin jälkeen alkoi Iskä puolestaan ravaamaan vessassa. Läpi yön hänkin siellä sai juosta ja vielä aamupäivälläkin. Vähitellen alkaa kuitenkin toipuminen hänelläkin edetä. Alva ei ole enää tänään osoittanut vatsataudin merkkejä, mutta eipä niitä ennakkomerkkejä juuri eilenkään ollut. Toivottavasti tästä aletaan toipua.

Vatsataudissa

(Eriteasioita, joten hyppää kirjoitus yli, jos tekee pahaa)

Eilen Alva heräsi toisilta päikkäreiltä siinä kuuden aikaan itkuskellen. Jo vaunuista haistin, että nyt on tullut vaippaan tavaraa ja niihän sitä siellä olikin. Vihreää, limaista ja rakeista. Meidän neidille oli siis tullut ripuli. Parin tunnin aikana vaihdoin vaippaa kolmesti. Välillä Alva vähän itkeskeli, mutta oli muuten ihan reipas.

Ajattelin, että kuivumisen ehkäisemiseksi saa Alva juoda ensin maitoa ja vasta sitten syödään ruokaa. Iskä antoi maidon, mutta Alva muutaman hetken itki sen jälkeen, joten otin hänet syliin. Sitten sitä maitoa tuli ja tuli. Mä olin yltä päältä oksennuksessa ja niin oli Alvakin. Kaikki vaatteet vaihtoon ja neidit suihkuun. Annettiin vähän vettä päälle, ettei jää pahaa makua suuhun ja sitten jäätiin pohtimaan, että mitähän nyt pitäisi tehdä.

Rela-tipat kaivoin jääkaapista, mutta päiväyksestä huolimatta ne näyttivät vanhentuneilta. Puteli lensi suoraan roskiin. Päätimme kokeilla, että miten vesi maistuu tuttipullosta. Ja hyvinhän se maistui koko puolentoista desin pullo hulahti hetkessä tyhjäksi. Keittelin iltapalaksi vähän mustikkakeittoa ja sitäkin meni mukavasti. Sitten taas odoteltiin, että tuleeko se ulos. Ei tullut. Illalla annettiin vielä vähän Kidius-jogurttia, mutta se ei oikein uponnut. Ysin jälkeen paineltiin pehkuihin. Juuri kun Alva laittoi päänsä minun pääni viereen tyynylleni, niin suihku alkoi uudelleen. Onneksi olin laittanut muovin lakanan alle, mutta kyllä siinä vahinkoa ehti tulla kuitenkin. Ei sittenkään ollut mustikka ehkä paras vaihtoehto...

Lakanat vaihtoon ja uudelleen unille. Alva nukkui koko yön hyvin, eikä herännyt kertaakaan, kuten viime yönäkin (tuskin tulee kolmatta...). Mä pari kertaa tsekkasin tilanteen, mutta kun vaipan vaihtoon tai lakanien vaihtoon ei ollut tarvetta, jatkoin unia itsekin.

Aamusella annoin Alvalle vähän vettä jo sängyssä. Tai tarkoitus oli antaa vähän, mutta se ei onnistunut. Kun pulloa yritti ottaa pois, niin sai todella kiukkuisen katseen ja huudon perään. Koko pullollinen siis luiskahti. Sitten mentiin alas olohuoneeseen aamutoimille. Kun vesi oli pysynyt sisällä reilun puolituntia, uskaltauduin antamaan kuningatarsosetta. Koko purkki sitäkin meni, vaikka tarkoitus oli vain antaa maistiainen. Puolen tunnin päästä annoin taas mustikkakeittoa, mutta se ei varsinaisesti maistunut, vaikka nälkää vähän itkettiinkin. Vartin vailla kymmenen uskaltauduin antamaan vähän maitoa. Laitoin pulloon vain 80 ml, jotta ei ihan hirveästi sitä menisi. Hyvin maistui. Ennen päikkäreitä vielä pieni annos banaania ja sitten nukkumaan.

Nyt on Alva nukkunut ulkosalla vähän lähes puolitoista tuntia. Välillä pitää käydä tsekkaamassa, että vauva on siellä kunnossa, eikä ole tullut oksennusta. Toivottavasti parannutaan pian. Ja pesukone pyörii...

Edit. Kello on nyt lähes 21, eikä Alva ainakaan tähän mennessä ole enää oksennellut ja vaippakin on ollut ihan normaalissa kuosissa. Saankohan jo huokaista helpotuksesta....

Kävelyä mennen tullen

Maaliskuun taidot on vielä kirjoittamatta. Tämä kirjoitus on siis taas vähän vanhan toistoa, mutta näistä mä ainakin itse helposti pääsen kärryille siitä, millaista menoa meillä milloinkin on ollut.

Helmikuussa vahvistui seisominen ja nyt on kävely jo täysin hanskassa. Ennen tuota Levin matkaa kun oltiin Turussa, niin silloin Alva jo alkoi kävelemään lähes puolet matkoistaan, eli konttausta ja kävelyä oli fifti-fifti. Levin matkan aikana kävelystä tuli lähes ainoa liikkumismuoto, tosin vain sisällä. Ulkona edes konttaus ei vielä onnistu. Nyt Alva kävelee kaikkialle, paitsi jos esim. eteisen ovi on unohtunut auki ja Alva hoksaa mahdollisuuden päästä sinne, niin silloin konttauksella mennään, koska se on vielä nopeampaa ja varmempaa. Kynnysten ylityksissä on vielä ongelmia ja silloin usein muksahdetaan pepulleen ja kyllähän noita muksahduksia päivän mittaan tapahtuu vielä kymmeniä. Mutta kävelten siis mennään.

Kommunikointi on vähitellen lisääntynyt ja pään pudistus ja nykkäys ovat kivoja juttuja. Niitä tehdään äidin mallin mukaisesti vailla pienintäkään ideaa, että mitä ne mahtavat tarkoittaa. Vilkutus sentään jo ajoittuu lähes oikeisiin tilanteisiin, joten siinä on jo jokin järki mukana.

Myös leikkeihin on alkanut tulemaan jotakin muutakin kuin palikoiden pamautettelua, heittelyä ja lelujen tutkimista. Mummilaan Alvalle on hankittu nukke ja se on hyvin tärkeä. Alva kantaa sitä pitkiä aikoja kainalossaa ja välillä yrittää pukea nukelle pipoa ja sukkia jalkaan tai laittaa tuttia suuhun. Se on hellyyttävän näköistä. Onneksi huhujen mukaan Alva on saamassa synttärilahjaksi oman nuken, joten sitten tätä hoitoviettiä pääsee kokeilemaan myös kotona.

Ruokahalu on vieläkin aika vähäistä, mutta ei enää ihan olematonta. Erilaisia (maustettuja ja sokeroituja) jogurtteja ja viilejä jo menee ihan mukavasti. Eilen maistui hyvällä halulla vähän peruna, ruskea kastike ja lihapullat sekä keitetty kanamuna. Aamulla syötiin paistettua munakasta, mutta se taisi tosin tulla suusta ulos. Ehkä jotain eksyi vatsaan saakka. Muksun puolukkainen ja kuningatarpuuro maistuvat jonkin verran ja voileivästä Alva haukkaa mielellään. Omena ja banaani on myös alkaneet kelvata, jos niitä saa itse haukata ja appelssiini on ollut kovaa valuuttaa koko ajan. Ehkä nyt ruokahalu on tämän ikäiselle ihan normaali, kun ei mitään erityistä tankkausvaihetta ole menossa.

Seitsemäs hammas ilmoittautui aprillipäivänä yläleukaan.

Alvarista Ainoksi

Viime viikon perjantaina mulla oli rakenneultra. Vein Alvan Mummille hoitoon Turkuun ja ajelin sieltä sitten Poriin ja kodin kautta takaisin Turkuun. Ultran lisäksi tuli siis ainakin istuttua autossa.

Mulla oli aika kahdelta ja ehdin sinne hyvissä ajoin. Valitettavasti mies oli työmatkalla Levillä, joten hän ei päässyt tällä kertaa mukaan. Kätilö kyseli jotain raskauden sujumisesta ja lasketusta ajasta. Kerroin, että neuvolassa oli neuvolan täti todennut, että uskotaan me tähän alkuperäiseen laskettuun aikaan (2.8) eikä muutettu sitä ensimmäisen np-ultran mukaiseen aikaan, eli 6.8. Kätilö totesi, että kyllä sitä jälkimmäistä pitäisi noudattaa, jos on muutosta vähintään viisi päivää. No eipähän tuossa ole. Jälkimmäisessä np-ultrassa lasketuksi ajaksi tuli 5.8 ja nyt rakenneultrassa 3.8. Tiedä, mikä näistä sitten olisi eniten oikeassa.

Ultraus meni onneksi hyvin ja kätilö arvioi, että ihan normaalilta sikiöltä vaikuttaa. Kyllä se taas helpotti ainakin hetkeksi mieltä. Sikiön painoarvio oli 420g, joka oli kuulemma ihan hyvä. Kysyin, että mikä siinä on se haarukka, johon painoarvio olisi hyvä osua. Kuulemma siinä 300-400 g puitteissa olisi ihan hyvä. Meillä ei siis mikään ihan pieni vauva olisi tulossa, mutta sehän selviää sitten myöhemmin.

Olimme miehen kanssa sopineet, että kysyn sukupuolta, jos kaikki ultrassa vaikuttaa normaalilta. Olin vähän epävarma siitä, mahtaako kätilö ottaa tähän kantaa lainkaan, kun jostakin olin lukenut, että Satakunnan keskussairaalasta ei sitä aina kerrota. Tällä kertaa sukupuolesta sain kuitenkin arvion ja tyttöä veikattiin. Mun poikaolo ei siten ehkä pitänytkään paikkaansa.

Ultrauksen jälkeen kätilö kysyi, että onko mulla jotain kysyttävää. Sanoin, että ei varsinaisesti. Ainoastaan synnytys vähän mietityttää. Alvan synnytystä käynnistettiin kolme päivää ja sitten päädyttiin leikkaukseen. Mulla ei ollut koko raskaus- tai synnytysaikana yhtään omaa supistusta, vaan kaikki oli lääkkeiden aikaan saannosta. Kysyin, että voiko alatiesynnytys vielä olla todennäköinen. Kätilö kertoi, että kaikki mahdollisuudet alatiesynnytykseen on vielä. Joillakin ei vain ole mitään ennakoivia supistuksia ja supistukset alkavat vasta sitten, kun synnytyksen aika on. Yhdestä synnytyksestä ei vielä voi ennakoida mitään. Tosin kätilö kyllä sanoi lyhyesti lopuksi, että on niitäkin naisia joilta puuttuu se mekanismi, joka aloittaa synnytyksen, eikä supistuksia tule. Olettaisin, että tämä ei ole kovin yleistä, joten toivottavasti en kuulu tähän ryhmään.

Ultraus meni siis hyvin ja siellä se vauva heilutteli jalkojaan ja käsiään hyvinkin aktiivisesti. Oikeastaan tämä toinen raskaus on päässyt etenemään vähän kuin varkain, joten utraus palautti taas ajatukset tulevaan vauvaan. Nyt kun hänet näki kohdussa niin hän tuntuu taas paljon todellisemmalta ja nyt vähitellen uskaltaa luottaa siihen, että kesän lopussa meidän perhe kasvaa yhdellä jäsenellä.

Tämä raskaus on sitenkin ollut vähän erilainen, että jo nyt sikiö tuntuu paljon liikkuvaisemmalta kuin Alva. Alvan liikkeitä en juurikaan tuntenut tai sitten hän ei liikkunut kuin muutaman kerran päivässä. Loppuraskauden liikelaskentaakaan en koskaan voinut tehdä, kun liikkeitä oli vain muutama päivässä ja yhden tunnin aikana ei koskaan tuntunut enempää kuin yksi liike ja ties kuinka paljon niitä olisi pitänyt tuntua. Nyt tilanne on toinen ja vauvan potkuja tuntuu koko ajan. Taitaa istukka nyt olla jossakin syrjemmässä paikassa eikä estä liikkeiden tuntemista. Taitaa tuleva vauva olla niin energinen ja liikkuvainen että oksat pois. Ja ei taida Alvakaan olla niitä rauhallisempia, joten katsotaan mitä tuleman pitää.

Aika haipakkaa

Viime päivät ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, että ei ole juuri ollut aikaa tai mahdollisuuksia netin päivittämiseen. Viime viikon keskiviikkona Iskä lähti työmatkalle Leville ja me Alvan kanssa suuntasimme Mummin ja Papan luo täysihoitoon lauantaihin asti. Lauantaina sitten mekin suuntasimme Leville ja palasimme sieltä eilen. Vajaa viikko siis lomailtiin hankien keskellä.

Ennen matkaa veivasin moneen kertaan, että ostaako matkarattaat vai mennäänkö meidän hyvillä Brioilla. Matkarattaat olisi paikan päällä vähän huonot, kun lunta on kuitenkin vaikka miten, vaikka oletettavasti lumityötkin on hyvin tehty. Briot menisi kyllä kevyesti lumessa, mutta kestäisivätkö ne lentomatkan rasitusta... Keskiviikkona sitten kävin Vauvamaailmassa ja mukaan lähti alla Basson babyn -matkarattaat. (Ei ollut kuvaa ainakaan enää kaupan nettisivuilla.) Hintaa oli 89 euroa ja vaikutti ihan hyviltä. Kun päästiin perille Leville, en voinut kuin onnitella itseäni hyvästä valinnasta. Matkarattaat olivat rikkoutuneet ja meillä on kotona odottamassa ihanat ja ehjät Briot. Tein ilmoituksen rikkoutumisesta, joskin voi olla, että en niitä jaksa viedä huoltoon kun lopulta pelittivät ihan mainiosti.

Lentomatka Turusta Kittilään meni ihan hyvin. Alva nukkui aamupäivällä hyvät päikkärit ja heräili siinä ennen kahtatoista. Isovanhemmat heittivät meidät kentälle. Matkarattaita ei saanut ottaa portille asti, mutta lentokentällä oli lainavaunut, joissa Alva istuskeli. Lento lähti vartin vaille kolmen ja Alva jaksoi olla hyvällä päällä melkein koko lennon. Lopussa alkoi uni vähän painaa ja hän nukahtikin juuri laskun ajaksi syliini. Onneksi koneessa oli muutama tyhjä paikka ja meidän vieressä oli juuri yksi ja Alvan sai välillä laskettua siihen istuskelemaan ja tutkimaan lelujaan. Lennon kohokohta taisi kuitenkin olla se, että Alva käveli käytävää edes takaisin monta monituista kertaa ja flirttaili kanssamatkustajille. Perillä odotteli Iskä ja sitten suunnattiin kohti majapaikkaa.

Ihan parhaat ilmat ei meidän lomalle siunaantuneet. Sunnuntaina oli pahin myräkkäpäivä, joskaan se ei nyt vallan mahdoton ollut ja siitä ilma vähitellen lämpeni ja tuuli tyyntyi kohti torstaita, jolloin olikin jo lähes suojakeli, satoi vettä ja oli kova sumu. Onneksi lentsikat silti lensivät, joskin hieman viiveellä.

Viikonaikana Iskä hiihti ja lasketteli lähes joka päivä. Ainoastaan sunnuntaina hän piti välipäivän ja silloin suunnattiin uiskentelemaan kylpylään. Ei ollut mikään ihmeellinen allasvalikoima, vaikka 13 euron hintaan / henkilö olisi jo voinut kuvitella saavansa vähän parempaa. Alvalle kokemus oli kuitenkin ensimmäinen ja onnistunut. Alva seuraili ensin tilannetta Äidin sylistä, mutta rentoutui vähitellen. Höyrysauna oli valllan mainio ja käytännöllisiä olivat sellaiset seinään kiinnitetyt vauvan istuimet. Siihen oli Alva helppo laittaa hetkeksi, eikä tarvinnut laskea maahan.

Myös pulkkamäki tuli koettua. Alva laski ensin äidin kanssa vähän pienemmästä mäestä, mutta Iskän kanssa mentiin jo isoon mäkeen. Taisi äiti olla turhan pelkuri, koska kyllä se isompi mäki taisi olla enemmän Alvan mieleen. Muuten lomailu olikin melko tavallista yhdessä oloa, rattaissa nukkumista, huoneistossa tonkimista, ruokailua jne. Vauvaperheen arkea. Tosin äiti hemmotteli itseään elämänsä ensimmäisellä jalkahoidolla ja kyllä kannatti. Pitänee kokeilla sitä joskus uudestaankin.

Paluumatka meni ihan yhtä hienosti kuin menomatkakin. Iskällä oli lento Helsinkiin, mutta me lennettiin Alvan kanssa suoraan Turkuun. Lento oli hieman myöhässä, mutta hyvin Alva jaksoi sen ja Pappa oli sovitusti vastassa. Yövyttiin vielä yksi yö Turussa ja sitten aamupäiväpäikkärien aikaan hurautimme tänne kotiin.

Pääsiäisohjelmassa meillä on vieraita meille, kylään Maskuun ja sitten yövieraita meille. Ohjelmaa siis riittää jatkossakin.