6 kk neuvola

Iskä ja Aino olivat eilen kaksistaan neuvolassa, kun Alva oli vielä "hiihtolomalla" mummulassa. Reissu meni kuulemma ihan hyvin. Ainuska oli tyytyväisenä lähes koko ajan, mutta vähän hän oli vierastanut, kun neuvolantäti oli Ainoa riisunut.

Ainon mitat olivat taas kasvaneet ihan joka suuntaan ja reippaasti. Kun edellisellä kerralla pituutta tuli vain sentin verran, oli Aino nyt kasvanut pituutta 6 cm. Ei ihme, että 74 koko on jo taakse jäänyttä elämää.

Alva viettää hiihtolomaa

Oltiin koko perhe sunnuntaina Turussa kääntymässä ja Alva jäi sillä reissulla Mummin ja Pappan luokse yökylään. Nyt on talo sitten tosi hiljainen, kun ei ole Alvaa tässä jaloissa pyörimässä. Sitä jotenkin kuvittelee, että saisi paljonkin tehdyksi, kun kerrankin olisi aikaa, mutta mitä vielä. Nyt ei sitten viitsi senkään vertaa tehdä, kun ei ole ihan pakko.

Iskä vietti tänään kotipäivän Ainon kanssa. Aino pääsi tänään uloskin. Hän nukkui aamulla puolitoista tuntia vaunuissa, kun Iskä häntä työnteli ja teki samalla itsekin komean lenkin. Iltapäivällä unet olivat alkuun vähän katkonaisia, mutta sitten uni alkoi maistua niin hyvin, että Iskä oli jo herättää hänet, ettei hypotermia uhkaisi. Onneksi hän kuitenkin sai pidettyä itsensä kurissa ja niin äiti sai töistä tultua hakea hyväntuulivaisen tyttärensä vaunuista nukkumasta. Ja hyvin oli pysynyt vauveli lämpimänä lähes 15 asteen pakkasesta huolimatta.

Oon vähän ollut huolissani, että miten Aino saa nestettä tai paremminkin maitoa. Meillä vieläkin tankataan hyvin tiheään öisin ja alle kuuden tankkauksen yötä ei ole tainnut useampaan kuukauteen ollakaan. Aamulla ei sitten ruoka tai maito maistukaan, mutta kun lounaan ja välipalankin aikaan maitoa menee melkostas vähän. Vain joitakin kymmeniä millejä. Puoli desiä olisi jo tosi hyvä saavutus. Kun mä sitten tulen töistä siinä puoli kuuden jälkeen, otan hänet heti rinnalle ja iltaisin hän sitten juo muutaman kerran. Mahtaakohan se olla riittävästi... Nyt Iskä alkaa päivisin enemmän tuputtamaan maitoa, mutta milläs sitä väkisin tuputat, jos toinen ei vaan juo.

Helmikuun mietteitä

Elämä on nyt muuttanut suuntaa, mutta eiköhän tämä suunta ala jo tuntumaan tutulta. Äiti lähtee aamusella töihin, tytöt vilkuttavat äidille ja jäävät nauttimaan aamiaista Iskän seurassa. Suurin muutos on siis vanhemmilla, mutta lasten elämä on pysynyt entisellään. Äidillä on ollut vähän vaikeuksia tottua uuteen rooliin, mutta enää en sentään murehdi, miten kotona pärjätään, koska kotona pärjätään vallan mainiosti. Iskä on ottanut homman haltuun ja elämä sujuu entisenlaisesti. Viime aikojen pakkaset ovat tosin asettaneet omat haasteensa, kun ulos ei ole päästy, mutta toivottavasti maaliskuu olisi jo vähän lämpimämpi.

Tytöt kasvavat vallan mahdottomasti. Siivosin tänään pois Ainon vaatekaapista lähes kaikki 74-kokoiset vaatteet pois ja laitoin 80 tilalle. Aika erilainen on vaatemaku ollut vuosi sitten, kun katsoin Alvan vanhoja vaatteita. Retrosta on siirrytty ihanaiseen vaaleanpunaiseen. Vielä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan, että pukisin tyttöni hempeisiin väreihin, mutta niin se vaan maailma muuttuu. Muuten vaatetta Ainolla on varmaan ihan mukavasti, mutta vielä puolipotkareita pitäisi hankkia. Alvalla kun käytin sukkiksia, mutta Ainon pulleita reisiä en viitsi ruveta sukkiksiin tunkemaan, vaan puolipotkareissa on varmaan mukavampi olla.

Alvan vaatehyllystä poistin puolestaan viimeiset 86-kokoiset puserot ja bodyt. Ne eivät ole tainneet enää aikaan mahtua kunnolla, vaikka niitä vieläkin on käytetty. Isompaa kun ei oikein ole tullut ostetuksi. Nyt niitä alkaa vähäitellen kaapista löytyä, joskin housuja ei taida vielä olla ollenkaan, vaan 86:lla mennään. Farkkuja voisikin olla Alvalla ostoslistalla, jos joskus vielä kauppaan ehdin.

Mulla on tosi pitkät työpäivät ja olen kotosalla vasta 17:30-18:30 välillä. Ruokiksella ei ehdi kauppoja kierteleen ja töistä tulen suoraan kotiin. Viikonloppuisin ei oikein huvita lähteä minnekään ja kotitöissäkin riittää puuhaa. Siten ollaan kotioloissa. Tosin Turun asunto pitäisi tyhjentää tässä viikon sisällä, joten sitä ollaan tässä samalla suunniteltu. (Hyvin suunnniteltu on lähes puoliksi tehty...)

Aino on selvästi kehittynyt tässä Iskän kanssa olon aikana. Liikkuminen on tuonut tytön elämään uusia ulottuvuuksia. Vielä ei voi varsinaisesta ryömimisestä puhua, mutta siihen suuntaan hän on kovaa vauhtia menossa. Aino pystyy jo suunnistamaan sinne päin, jossa jotakin mielenkiintoista on. Vähän se vie aikaa ja puhinaa, mutta usein kiinnostavasta jutusta saadaan kiinni ja se viedään suuria miettimättä suuhun. Kaikki suuhun, jopa tutti jos sen jostakin itse löytää. Eteenpäin Aino ei vielä suunnista, mutta sivulle hän kääntyy jo helposti ja tavoittelee sieltä haluamaansa.

Ruokapuoli maistuu vieläkin Ainolle hyvin. Alvallekin ehkä vähän paremmin, joskaan hän ei vieläkään ole mitenkään pohjaton tuon syömisen suhteen. Tosin melko ennakkoluulottomasti hän kuitenkin maistaa lähes kaikkea, mutta määrät jäävät huomattavan pieniksi. Aino taas helpolla huitaisee pienen pilttipurkillisen ruokaa kitusiinsa ja ryyppää vettä ja maitoa päälle. Puuroa ei meillä ole juurikaan harrastettu, mutta tänään Aino söi vähän äidin lautaselta kaurapuuroa. Ensin sitä vähän köhittiin, mutta kyllä se sitten vähän alkoi maistua. Kun sitä sai uudella hampaalla pureskella.

puolivuotias

Aino nukahti tänään sitteriinsä, kun me muut oltiin aamupalalla. Hänellä oli silmät tiukasti puristettuna kiinni. Otsalla ja silmäkulmissa oli päättäväisiä ryppyjä. Höpöttäkää ja kolistelkaa te nyt ihan kuinka paljon vaan, mutta mun silmiä te ette saa aukeamaan. Suu oli lähes pienessä hymyssä ja välillä imukoneisto alkoi toimimaan, mutta loppui sitten aika pian, kun mitään varsinaista imemistä ei ollutkaan tarjolla. Molemmat kädet olivat nyrkissä ja vähän pystyssä sitterin vatsavyötä vasten.

Siinä mä istuin Ainon sitterin vieressä ja ihailin nukkuvaa lasta. Pusuttelin välillä poskea ja nyrkkejä sekä silittelin hellästi hiuksia. Niinhän se on, että juuri ihanampaa näkyä kuin nukkuva lapsi ei ole. Siinä Aino otti pienet tirsat ja heräsi sitten kymmenen minuutin unien jälkeen taas seuraamaan, mitä muut perheenjäsenet tekevät.

Onnittelut 6kk synttärin johdosta Ainolle!

Tammikuu pian takana

Kylläpä tämä  viimeinen kotiäitikuukausi sujahti nopeasti. Nyt on sitten isoja muutoksia luvassa, kun mä siirryn työelämään ja Iskä ottaa ohjat käsiin täällä kotosalla. Iskä ei taida olla innostunut kirjaamaan päivien tapahtumia tänne blogiin, joten mä taidan itse yrittää jatkossakin tänne kirjoittaa, mutta päivitystahti voi entisestään hidastua. Töiden jälkeen on varmaan ainakin aluksi aika tavalla muutakin tekemistä.

Mutta viime kuun tapahtumiin ja uusiin taitoihin.

Aino onnistuu kääntymään vatsalleen jo kumman tahansa kyljen kautta ja selällään ei juuri olla ollenkaan. Vatsallaan hän viihtyy hyvin ja siinä hän punnertaa itsensä käsivarret suorana. Vatsallaan ollessa pää on siten terhakkaasti pystyssä ja kääntyilee innokkaasti etsien jotakin kiinnostavaa. Ja kun jotain kiinnostavaa löytyy, alkaa aikamoinen ähinä ja huitominen ja punnerrus, jotta Aino pääsisi kiinnostavan asian (lue pesuohjelappu, palikka, tai jokin Alvan leikkikalu) luokse ja saisi sen suuhunsa. Tämä liikkuminen on vielä kyllä aika haasteellista ja yleensä tilanne muuttuu vain huonommaksi, kun Aino huomaamattaan päätyykin matkaamaan muutaman sentin taakse päin ja pesuohjelappu jää tavoittamatta.  Liikkuminen on siten vielä varsin tahdotonta tai ainakin suunta on tahdonvastainen, eikä varsinaisesta liikkumisesta ehkä vielä voi puhuakaan. Kellon viisarin tavoin liikkuminen jo sentään onnistuu. Tänään näin Ainon myös yrittävän konttausasentoon, peppua nostamalla.

Vielä Aino on nukkunut kolmea päikkäriä päivässä, mutta pian varmaan nämä ajat alkavat olla ohi ja siirtyminen kaksiin päikkäreihin on lähellä. Voisin kuvitella, että tämä onnistuisi jo nyt, jos kyseessä olisi ideaali päivä. Eli ensimmäiset päikkärit olisivat vähintään kolmisen tuntia ja niiden voimalla Aino voisi olla hereillä lähes kolme tuntia. Tällöin toisille päikkäreille suunnattaisiin siinä neljän aikaan ja jos nämäkin olisivat sen muutaman tunnin, niin hyvin menisi päivä. Mutta tämä on siis vielä täysin jossittelua, johon ei olla vielä päästy.

Alvan päikkärit sitä vastoin on taas ollut useita päiviä kadoksissa. Hän ei tunnu millään rauhoittuvan nukkumaan, vaikka selvästi on väsynyt päivällä. Jos Alva päikkäreille nukahtaa, niin silloin hän nukkuu helposti pari kolmekin tuntia. Joten päikkärit olisivat vielä selvästi paikallaan. Mutta kun se nukahtaminen on niin vaikeata.

Sanavarasto Alvalla kasvaa kovaa vauhtia ja varmaan lähes kaikki sanat hän jo osaa toistaa. R-äännettä ei vielä juurikaan tule, mutta esim. S-kirjain tulee jo sanan alussakin. Lauseet ovat myös pidentyneet ja taivutusmuodotkin alkavat hahmottua. "Äiti osti kaupasta tilliä", kertoi Alva Mummille äidin ja Alvan yhteisesta kauppareissusta. Laulaminen on vieläkin mieluista ja nyt Alva jo lauleskelee itse lauluja ja tapailee niiden sanoja. Lauluvarastosta löytyy jo Tuiki, tuiki tähtösen ja Porsaita äidin oomme kaikki lisäksi Atsipoppaa, Täti Monika, Iha-haa, Vaarilla on saari, Paljon onnea vaan jne.

Alva syö jo ihan itse ruokansa, mutta Ainolla riittää vielä opeteltavaa. Nyt hän osaa jo hyvin juoda nokkamukista, mutta tuttipullon käytössä on vielä oppimista. Muutaman kymmenen milliä hän on tuttipullosta juonut, joko maitoa tai velliä, mutta vatsaa ei sillä vielä täytä. Toisaalta ehkä se siitä sitten lähtee käyntiin, kun taito kuitenkin on jo hyppysissä ja kun muuta ei ole tarjolla. Kiinteiden syöminen sitä vastoin on Ainosta hyvinkin hauskaa, joskin ruoka vieläkin imaistaa lusikasta. Erityisen hauskaa on päristää ruoka sitten pois suusta, mutta onneksi vatsaan päätyy vielä sentään suurin osa. Liharuokiin tutustuminenkin on aloitettu.

Ainon flunssa jatkuu

Alva sai reilu viikko sitten jostakin flunssan ja hänen nenäänsä sai olla tämän tästä pyyhkimässä. Yskää tai kuumetta en tytössä havainnut. Kuten ennenkin Alva toipuu nuhasta melko nopeasti ja nyt jo useana päivänä on nenää niistetty enää vain muutamia kertoja. Toisin on Ainon kanssa.

Aino tietenkin sai nuhan myös ja nyt nuhaa on ollut jo useita päiviä. Nenä vuotaa ja hengitys rohisee, nukkuminen ja imeminen on hankalaa ja nenää syhyttää vallan valtavasti. Onhan se nuha varmaan jo paremmalla puolella, mutta selvästi sitä jatkunee vielä joitakin päiviä, ennen kuin se paranee. Taitaa Ainolla olla huonompi vastustuskyky tai sitten kyse on vain ikäerosta.

Onneksi ainoa "ongelma" meillä on vain nenän vuotaminen, eikä mitään suurempaa...

Väärään suuntaan

Olin tänään tyttöjen kanssa tuossa lähellä asuvan entisen naapurin luona kylässä. Aino makoili siellä tyytyväisenä lattialla, kääntyili vatsalleen ja katseli leluja sekä seuraili muiden lasten leikkimistä. Sitten yhtäkkiä huomaisin, että Ainohan kääntyi vatsalleen "väärän" kyljen kautta ja vielä toistikin tämän tempun uudelleen. Nyt siis vatsalleen päästään jo kummalta puolelta tahansa.

Enää ei sitten uskalla jättää Ainoa sohvalle makoilemaan ja luottaa siihen, että ei se "väärän" kyljen kautta osaa vatsalleen kääntyä. Taas yksi "huolenaihe" enemmän.