Huhtikuussa opittua

Tässä kuussa kävely on vahvistunut edelleen ja nyt ulkonakin kävely alkaa luonnistaa. Toki kaatumisia tulee edelleen niin sisällä kuin ulkonakin, mutta pääsääntöisesti Alva pysyy pystyssä. Muutama juoksuaskelkin on jo havaittu, mutta varsinaisesti juoksun salat ovat vielä pysyneet salassa, onneksi. Tanssiminen taitaa kuitenkin olla Alvan mieleisin liikuntamuoto ja musiikkia kuulleessaan Alva poikkeuksetta laittaa tanssiksi. Tosin tanssin taustaksi kelpaa tarvittaessa myös kaappikellon kumahdukset, auton ääni jne. Ei se niin tarkkaa taida Alvasta olla.

Kuten neuvolakorttiin viime neuvolakerralla kirjoitettiin höpöttää Alva koko ajan omiaan. Varsinaisesti en ole selviä sanoja kuullut, mutta muutamia kuitenkin on. Selvin kaikista sanoista on KENKÄ. Jotenkin outoa, että olen yrittänyt opettaa Alvalle sanoja, esim. pupu, lamppu, vaippa ja muita mielestäni helppoja sanoja, kun Alva jo P-äänteen osaa, mutta sitten hän poimii puheestamme sellaisen sanan kuin kenkä. Tietenkin olen käyttänyt sanaa kenkä pukiessani häntä, mutta sen toistamiset ovat olleet aika vähäisiä. Mutta nyt siis Alva sanoo ihan selvästi kenkä ja vielä tietää mitä se tarkoittaa.

Pappa-sana on jo aika kauan ollut hallussa, mutta en ole ihan varma, osaako hän yhdistää sen pappaan, vai onko se vain joku hokema. Lampun hän osaa näyttää ja sanookin jotain sinne päin kuin PPU, mutta ei siitä selvää vielä saa. Vaipan kohtalo taitaa olla aika sama. Toisaalta kohtuullisen hyvä passiivinen sanavarasto hänellä kuitenkin on, tai ainakin kun sanoin Alvalle, että hae sieltä lelulaatikosta kirja ja tuo tänne, niin luetaan sitä yhdessä. Alva ymmärsi tämän ja niin meillä oli lukuhetki. Vaipan vaihdosta puhumisen hän taitaa myös ymmärtää, koska karkuun lähdetään heti, kun vaippaa pitäisi vaihtaa.

Itse syömistä on nyt vähän harjoiteltu, mutta vielä heikon tuloksin. Pottailu on jäänyt ihan taka-alalle ja myös hampaiden pesussa pitäisi terästäytyä. Nyt kun Alva on täyttänyt vuoden, jäävät nämä kuukausiraportit pois kuvioista. Eiköhän uudet taidot tule muutenkin kirjoitettua ilman niiden kertaustakin. Toisaalta, jos syksyllä vielä jaksaa kirjoittaa, niin silloin "uudet taidot" palaavat vauvan kehittyvien taitojen myötä. Näissä merkeissä seuraavan kerran siis vasta syksyllä.

Vapun viettoa

Tuntuu oudolta, kun nyt on menossa jo Alvan toinen vappu. Ensimmäisestä sillä ei tietenkään ole mitään muistikuvaa, mutta äidillä sentään on joitakin. Viime vappuna oltiin turvallisesti kotona. Olin Alvan kanssa päässyt sairaalasta muutama päivä sitten ja vietettiin vappuaattoa telkkaria katselen. Oltiin Iskän kanssa roudattu keittiöön pari nojatuolia ja siinä minä imetin Alvaa ison tyynykasan keskellä ja katseltiin tosiaan sitä telkkaria. En muista oliko tunnelma miten leppoista, kun maidon riittävyydestä oli vahvat epäilyt, kaikki oli epävarmaan ja outoa ja mulla jonkinnäköinen babyblues.

Vappupäivää seuraavana päivänä tuli Mummi käymään ja tällöin purettiin urakalla meidän keittiötä. Kaikki keittiön kaapit tyhjäksi, tavarat pahvilaatikoihin ja osa roskiin, kaapit revittiin irti seinistä ja vietiin pihalle. Alva nukkui olohuoneen sohvalla ja vetäisi muistaakseni ihan komiat päikkärit korvikkeen voimalla. Mulla oli ihan suuret syyllisyyden tunteet korvikkeesta, mutta pakkohan sille vauvalle oli jotain ruokaa antaa, kun monen tunnin imetys ja pumppaus ei hänelle riittänyt.

Sunnuntaina kämppä olikin sitten hävityksen kauhistus ja kun iltasella vielä lämmitettiin takkaa ja saatiin aikaiseksi savuvahinko, oli kiva maanantai-aamuna ottaa vastaan neuvolan täti vierailulle. Onneksi silloin maanantaina sitten heti suunnattiin evakkoon Turkuun. Maalla kun ei toiminut kunnolla sähkö, vesi, lämmitys, ei keittiötä. Ajattelin ensin, että kyllähän sitä ennen on pärjätty ilman nykyajan mukavuuksia, joten miksi ei nytkin. Mutta en olisi pärjännyt, onneksi päästiin kaupunkiin turvaan.

Tämä vappu on nyt tarkoitus viettää kaupungissa. Ilmat eivät taida olla parhaat mahdolliset, mutta toivottavasti vapputorille ja tivoliin sentään päästään pyörähtämään. Lauantaina olisi ollut Alvan ystävän 1-vuotisjuhlat, mutta joudutaan jättämään ne väliin, kun koko meidän perhe on kunnon flunssassa. Alvalla se jo alkaa helpottamaan, eikä kovin paha ehkä ollutkaan (ei yskää, eikä kuumetta, joten lääkärissä ei käyty), mutta vanhemmat ovat aika pahassa kunnossa. Toivottavasti ensi viikolla olo on jo kaikilla parempi.

1-vuotisneuvola

Eilen Alvalla oli 1-vuotisneuvola. Taidettiin olla taas vähän myöhässä, tosin luulen, että neuvolan kello on etuajassa, koska luulin olevani ihan aikataulussa. No ketään muita ei ollut odotushuoneessa ja päästiin sitten heti vastaanotolle. Alva otti odotustilasta mukaansa nallen. Mahtoiko siitäkin saada vähän turvaa...

Istuskeltiin ja keskusteltiin hetken neuvolatädin kanssa. Kerroin, että hyvin on mennyt, joskin noro on nyt koettu ja flunssaa pukkaa. Neuvolantäti kyseli päivärytmistä, nukkumisista, syömisistä ja sen sellaisista. Kerroin, että ruokahalu on vieläkin häviksissä, eikä oikein mikään maistu. Maito kylläkin, mutta ei kiinteät. Ei ole lempiruokia, ei, eikä herkkusoseetkaan kovin suurin määrin maistu. Nyt tätä "syömättömyyttä" on kestänyt jo vähintään 3 kuukautta, joten ihan mikään parin viikon vaihe ei kyseessä enää ole. Punninta sitten taas kertoi totuuden. Painoa oli tullut lisää noin 400 g ja nyt ollaan yli 10 kilon. Mutta kun pituuttakin oli tullut lisää 3 senttiä, niin painokäyrä jatkaa laskuaan. Ei nyt vielä mitenkään hälyyttävästi, mutta ei sen enempääkään tarvitsisi laskea. Kerroin, että Alvan isäkin on hyvin laiha, joten voihan olla, että Alva on saanut isänsä laihuusgeenit eikä äidin rehevyyttä :) Neuvolan neuvo oli kokeilla maidon vähentämistä ja vähitellen luopumista vastikkeesta. Tää ei hirveästi mua innosta, mutta ehkä tähän suuntaan kesällä yritetään mennä.

Tällä kertaa testattiin myös pinsettiotetta pienen helmen avulla ja sitä, että Alva näkee tämän helmen. Kuuloa testattiin pienellä piippauksella. Testit läpäistiin hyvin. Muuten Alva ei sitten juuri äidin sylissä viihtynyt, vaan tutki huonetta ja viereisiä huoneita todella reipasotteisesti. Sain vähän väliä käydä hakemassa häntä takaisin. Neuvolakorttiin tulikin tämän johdosta teksti, että "Vilkas tyttö, koko ajan menossa." Sekä myös, että "Kasvaa tasaisesti, paino laskussa. Ei vielä selviä sanoja - koko ajan kuitenkin "höpöttää" omiaan."

Loppuun sitten saatiin piikki ja siitä Alva vähän pahastui. Onneksi itku loppui aika lyhyeen ja piikitys tuntui unohtuneen siihen. Ensi kerralla taisi taas olla piikityksen vuoro. Toivottavasti tästä ei kehity mitään traumoja kummallekaan meistä.

Omasta voinnistani kerroin, ettei olo ole niin kovin freessi verrattuna edelliseen raskauteen. Tuolloin oli flunssa vähän pukkaamassa päälle ja nyt se on sitten kehittynyt vähitellen kunnon flunssaksi. Harmina on myös iskiaskivut, unettomuutta ja lähes päivittäistä päänsärkyä. Kerroin seuranneeni verenpainetta kotosalla, eikä siinä ole mitään muutoksia juuri ollut. Toivottavasti vaivat eivät tästä lisäänny eikä kesästä tule mitään ennätyshellekesää.

Seuraava neuvola kerta onkin jo 1 vuoden 2 kk:den iässä. Mä jotenkin luulin, että puolitoistavuotisneuvola olisi seuraava, mutta näitä onkin vielä aika tiheään. Aikaa ei vielä varattu, vaan sijoitetaan se mun omien neuvola-aikojen yhteytteen, kunhan mieskin pääsee mukaan katsomaan Alvaa. Tosin voi olla, että Alva on kuitenkin mun neuvoloissa jatkossakin usein mukana, kun lastenvahtia en helpostikaan saa.

Kalakakku

Tässä edellisessä tekstissä mainitun voileipäkakun resepti.

Leiväksi Rostenin vuokaleipää. 2 vaaleaa ja 1 tumma leipä. Se on sellaista pitkittäin leikattua leipää. En tiedä myydäänkö sitä koko maassa, mutta varmaan jotain vastaavaa löytyy. Ainakin Turun länsikeskuksen Sittarista tätä saa, mutta kannattaa tilata etukäteen, jotta laittavat jemmaan. Usein on meinaan loppu.

Näistä leivistä leikataan kovat reunat pois ja käytettään vain pehmeä keskiosa. Leipä kerroksia tulee 4, joista 1. on vaalea, 2. tumma ja 3. ja 4. ovat vaaleita. Yhteen kerrokseen tulee neljä siivua leipää, joista kolme samaan suuntaan ja viimeinen siivu päähän. Leveyttä kakulle tulee yli 20 senttiä ja pituutta varmaan lähes 40 cm. Kakku on tarkoitettu noin 20 hengelle, mutta ainakin meillä olisi lähes kaksinkertainen määrä syönyt siitä. Tosin muutakin suolaista ja makeaa oli reilusti tarjolla.

Väliin tehdään kaksi erilaista täytettä. 1. ja 3. väliin tulee tonnikalatäyte ja 2. väliin tule katkaraputäyte.

Tonnikalatäyte (1. ja 3. väli):
3 prk tonnikalaa
sitruunapippuria
1,5 purkkia kermaviiliä
1 dl silputtua purjoa
3/4 purkkia majoneesia (Mulla on ollut Becel-merkkistä majoneesia, jossa purkki on iso.)

Katkaraputäyte (2. väli):
500 g veitsellä leikattuja katkaravun paloja
1 dl tilliä pieneksi leikattuna myös
0,5 purkkia kermaviiliä
1-2 sitruunan mehu (laitoin ihan reilusti ja taisin lisätä sitruunaa myös tuohon tonnikalatäytteeseen)
mustapippuria
1/4 purkkia majoneesia
(tällä kertaa lisäsin myös suolaa)

Koristeluun:
Kakku kuorutettaan Olympia-sulatejuustolla. Sitä menee 1 iso purkkia ja 1 pieni purkki. Tällä kertaa sitä vähän jäi, mutta 1 isolla purkilla ei millään pärjää.
8-10 keitettyä kanamunaa
500 g katkarapuja (mulla ei ihan näin paljoa mennyt)
tillin oksia painetaan kakun reunoille.

Koristelen yleensä niin, että laitan kakun päälle munan siivuja ensin päälliosan reunoihin ja sitten yhden jonon keskelle kakkua ja sitten poikittain muutaman rivin. Vaikea selittää, mutta tarkoituksena on tulla ruudukko. Ruutuihin sitten kasat katkarapuja ja vähän tillin oksia niiden päälle.

Kasaan kakun edellisenä päivänä ja laitan sen päälle kastellun voipaperin ja sitten kelmua ja jääkaappiin. Pieni paino päälle, esim. muovinen kevyt leikkuulauta. Seuraavana päivänä koristelu ja ei kun tarjolle. Kakku on oikeasti hyvää, mutta ihan halpa se ei ole, vaan hintaa sille kyllä kertyy. Leivät taitavat maksaa reilu 4 euroa kipale, joten niistäkin hintaa tulee jo 12 euroa. Mutta kannattaa kokeilla, kun on suuremmat juhlat. Resepti on alunperin saatu vanhempieni mökkinaapurilta, joka olisi muistini mukaan löytänyt sen jostakin ruotsinkielisesta ruokalehdestä.

Kohti arkea

Syntymäpäivä oli ja meni ja juhlatkin on nyt juhlittu. Ainoa asia mitä olen tässä miettinyt, että miten vauvat voivat täyttää vuosia. Eikö meillä kuitenkin vielä ole vauva, eikä 1-vuotias taapero. Vai onko meillä vauva vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin, kun äiti ei ole päässyt eroon vauva-ajatuksesta. Pitänee ruveta ajatelemaan Alvaa jonakin muuna kuin vauvana, mutta ei se kovin helppoa ole. Meidän pieni vauva.

Torstaina Alva sitten täytti vuoden. Katsoimme monta kertaa päivän aikana hänen vauvakuviaan ja ainakin äiti tuli samalla muistelleeksi syntymää. Varsinaisesti noiden kuvien katselu ei ollut kovin uutta, vaan niitä on tapana päivittäin katsella muutenkin. Annoimme Alvalle lahjaksi pienen nuken, jonka iskä kävi ostamassa.

Perjantaina Mummi tuli Alvan seuraksi ja mä sain leivottua. Tein kaksi pellillistä mokkapaloja, voileipäkakun (joka on muuten maailman parasta. Jos joku tahtoo reseptin, niin hihkaiskaa hep.), kinkkupiirakkaa pellillisen ja noin 50 kaurakeksiä. Leipominen on yllättävän aikaa vievää puuhaa. Aloitin 10 aikaan ja viimeisen pellillisen otin uunista vasta siinä 15 aikaan. Alva nukkui ennätykselliset 4 tuntia, joten Mummi auttoi paljon mua leipomusten kanssa. Mummi myös toi Turusta paljon astioita, tarjoiluottimia, kaksi syöttötuolia ja paljon muuta. Ilman Mummin apua, olisin varmaan ollut jo aika hermona juhlien suhteen.

Lauantaiksi meille oli kutsuttu sukulaiset. Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, oli meitä paikalla aika paljon. 18 aikuista ja 8 lasta. Vilinää ja vilskettä siis riitti ja talon seinät natisivat liitoksistaan. Onneksi Alva kuitenkin on kuin kala vedessä ihmisjoukoissa, joten ilta meni todella hyvin. Alva maisteli itse vähän leivonnaisia ja osa herkuista meni jopa suuhun (suurin osa taisi mennä lattialle, ruokalapulle, pöydälle, hameelle jne.). Äidin auttaessa lusikan kanssa suu pysyi tiukasti kiinni, joten itse syöminen on vähitellen alkamassa. Yhdellä vieraista oli mukana ugulele (vai mikä se mahtoi olla) ja saimme kuulla musiikkia ja nähdä Alvan tanssiesityksiä. Tässä vaiheessa viimeistään Alva taisi hurmata vieraat.

Sunnuntaina Alvaa tulivat juhlistamaan ystävät lapsineen. Taas tälläkin kertaa Alva jaksoi edustaa todella hyvin, joskin rankka juhliminen vie veronsa ja päikkäreille nukahdettiin heti vieraiden lähdettyä. Nyt vieraita oli "vain 5 + 3", joten tarjoilut ja seurustelu oli paljon helpompi hoitaa. Nyt oli itselläkin paremmin aikaa istua kahvipöydässä ja keskustella vieraiden kanssa. Mahduimme myös istumaan kaikki samaan pöytään.

Lahjoja Alva sai vaikka kuinka paljon. Hiekkalaatikkovermeitä, brion "palikkalaatikko", nuppipalapeli, Baby born -vauva, pyyhe, kylpytakki, tunikka, itse tehdyt pipo ja kaulahuivi, hello kitty kassi, Snoozyn t-paita, sadetakki, kottikärryt ja vaikka mitä. Nyt vain äkkiä hiekkalaatikko pihalle, jotta päästään ulkoleikkeihin.

Viikonloppuna juhlitaan

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on Alvan juhlat. Nyt on sitten jos jonkinlaista tohinaa, jotta kaikki saadaan valmiiksi siihen mennessä.

Maanantaina käytiin koko perheen voimin Ikeassa ja mukaan saatiin keittiöön uusi pöytä ja tuoleja. Maanantaina saatiin pöytä kokoon ja eilen illalla askarreltiin tuoleja. Mies kävi tänään ruokatunnilla ostamassa pöydälle vahakankaan ja mä olen tilannut kakut viikonlopuksi ja gluteenittomia leivoksia. Tänään olen tehnyt myös inventariota siitä, mitä astioita meillä täällä kotona on ja mitä mahdetaan tarvita vielä lisää. Mummi on luvannut käydä meidän kaupunkikämpässä hakemassa vähän täydennystä ja täydennystä on varmaan luvassa myös Mummin omista varastoista.

Huomenna on tarkoitus mennä kauppaan, kunhan mies pääsee töistä. Perjantaina Mummi tulee tänne lapsenpiiaksi, niin mulla on aikaa leipoa ja laittaa kaikkea valmiiksi. Leivontasuunnitelmissa on voileipäkakku, kinkkupiirakkaa, mokkapaloja, kaurakeksejä. Tosin kaurakeksejä voisin tehdä tässä jo ennen valmiiksi. Lauantaina pitää hakea kakut tuosta reilun 30 minsan päästä Raumalta ja koristella voileipäkakku, tehdä pari riisikakkuvoileipää ja vielä viimeisiä viilauksia. Toivottavasti kaikki pöytäkattaukset saan tehtyä jo ennen lauantaita.

Mä en ole juurikaan pitänyt mitään isoja juhlia aiemmin, joten näiden juhlien järjestäminen on sikäli uutta. Kaikki ajatukset on nyt näissä ja Alvan synttärilahjalle ei ole niin paljoa jäänyt aikaa. Ensin suunniteltiin pyöräntaakse laitettavaa istuinta ja kypärää, mutta saa nyt nähdä mihin päädytään.

Aamulla Amorella, illalla Isabella

Viikonloppuna Alva koki elämänsä ensimmäisen ruotsinlaivaristeilyn. Ystäväperhe oli saanut muutaman vapaalipun Wikingille, joten päätimme käyttää ne nyt viikonloppuna hyväksi. Ystävät tulivat meille Turkuun lauantaina puolenpäivän jälkeen. Käytiin vähän silakkamarkkinoilla ja kaupungilla pyörähtämässä, mutta muuten eleltiin hiljaiselämää kotosalla. Sunnuntaiaamuna suuntasimme satamaan ja laivamatka alkoi.

Alva oli laivalla ihan elementissään. Hän jaksoi kävellä käytäviä ristiin rastiin, tanssia Kengurumeininki-yhtyeen tahdisssa sekä leikkiä pallomeressä. Tanssiminen taisi olla kaikkein parasta, vaikka pallomerestä ei olisikaan halunnut pois. Kengurumeininki-yhtye tanssitti perheen pienempiä kahteen kertaan sunnuntaipäivän aikana. Alva oli heti tanssilattialla ja heilutteli siellä peppuaan musiikin tahdissa. Tanssilattialla seuratiin myös muiden lasten tanssimista, mutta vanhemmille ei juuri suunnattu yhtään ajatusta, eikä äitiä tullut ikävä, vaikkei häntä olisi koko aikaa nähnytkään. Rohkea ja reipas tyttö meillä siis.

Päikkäreitä Alva nukkui 14-16.20 välisen ajan. Pyysimme Alvalle laivalta oman matkasängyn ja siihen hän kohtuu helposti nukahti. Unet olivat onneksi melko pitkät, joskin pidemmätkin olisivat voineet olla. Alva oli niin kovassa vauhdissa koko matkan ajan, että seitsemältä alkoi väsymys taas tulla. Kävelytimme häntä rattaissa lähes tunnin ennen kuin hän nukahti ja heräsi sitten kymmenen minuutin päästä. Mutta onneksi unet saivat taas voimat palaamaan ja iloinen tyttö jaksoi syödä iltapalan ja antoi meidän vanhempienkin syödä vähän ravintolaruokaa. Matkarasitukset lisäsivät myös tuntuvasti Alvan ruokahalua ja ruokaa upposi taas "vanhaan hyvään malliin." Yöunille Alva nukahti omaan sänkyynsä vähän ennen yhtätoista ja heräsi aamulla ensimmäisen kerran vasta kuuden aikaan, kun kuulutettiin laivan saapumisesta satamaan.

Matka meni siis meidän kannalta oikein mukavasti ja Alvalla ja ystäväperheen pojalla taisi olla seuraa myös toisistaan. Valitettavasti he kokivat myös matkustamisen huonoja puolia, kun vatsatauti yllätti yöllä. Toivottavasti ei ollut peruja meidän norosta.