Uudet perunat

Tänään meillä maisteltiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna uusia perunoita. Naapurin mies kävi eilen illalla kääntymässä ja toi maistiaisia tämän vuoden sadosta. Säkissä oli perunoita (saadaan vielä huomennakin tätä herkkua), avomaan kurkkuja, porkkanoita, kaali, salaattia, sipulia ja tilliä. Näistä sitten kokkailtiin tämän päivän ateria. Uusien perunoiden seuraksi mies kävi kaupasta hakemassa purkin silliä ja voimariinia. Tein ison feta-salaatin, paistoin puolet kaalista ja kermaviilistä sekoitin kastikkeen. Nam nam.

Ruoka ei vaan tehnyt Alvalle kauppansa. Laitoin lautaselle pari uutta pientä perunaa voin kera, kermaviilikastiketta ja salaattia. Salaatista Alva poimi suuhunsa kolme palaa tomaattia ja hieman kermaviilikastiketta. Muuta hän ei suostunut suuhunsa laittamaan, vaikka yritin auttaa häntä ruokailussa. Nykyään Alva haluaa syödä itse omalla lusikalla, mutta aikaisemmin sentään olen saanut vähän auttaa häntä toisella lusikalla ja siten ruokaa on päätynyt vatsaankin saakka. Tänään siis vain tomaattia ja niistä kolmesta palasta taisi Iskä poimia kaksi pöydän alta, joten vatsaan ei juuri mitään mennyt.

Muistan miten neuvolassa lääkäri joskus sanoi, että kyllä lapsi itse tunnistaa sen onko nälkä ja kuinka paljon hän syö. Että kun vain tarjoaa ruokaa, niin kyllä siitä lapsi riittävästi syö. No vähän epäilyttää. Meillä kun aamiainen syötiin siinä yhdeksän jälkeen ja lounas oli vasta päikkäreiden jälkeen eli puoli kahden aikaan, niin ei siinä pieni pala tomaattia paljon paina. Yleensä tarjoan tuossa välissä jotain välipalaa, mutta tänään se jäi, kun Alva oli jo pihalla niin väsynyt, että ei olisi jaksanut mitään syödä vaan heti oli päästävä vaunuihin. Pieni hörppy mehua ja vissyä sentään maistui.

Päikkärit ovat myös tässä viimeisten kolmen päivän aikana jääneet aika vähälle. Juuri ja juuri tunnin Alva nukkuu ja sitten vaunuista alkaa kuulua iloista höpötystä eikä uni enää tule. Toisia päikkäreitä on kokeiltu tällä viikolla useampana päivänä, mutta kun tunnin nukutus ei ole tuottanut minkäänlaista vaikutusta, olen antanut sen olla. Toivottavasti unet tästä pitenevät, muuten meillä asuu kiukkuinen tyttö.

Rv 31+4

Tämä raskaus on sitten humahtanut lähes omalla painollaan. Miten nyt jo voin olla noin pitkällä? Kohtahan täällä talossa asuu yksi ihminen enemmän. Vauvavakuutuksen hyväksymiskirje ja varausmaksulasku kolahti reilu viikko sitten postilaatikosta. Otin vakuutuksen Tapiolasta kuten Alvallekin. Viimeksi hain vakuutusta niin aikaisin, että aikaa olisi ollut hakea sitä vielä muualtakin, jos Tapiolassa ei tärppää. Nyt hakemuksen jättäminen jäi viimeiseen päivään, mutta onneksi ei tullut mitään takapakkia. Alvalle ei ole tuosta vakuutuksesta ollut vielä mitään hyötyä, mutta en nyt osaa sitä vielä irtisanoakaan. Pidetään sitä nyt ainakin pari vuotta ja katsotaan sitten, mitä tehdään.

Tällä viikolla oli myös neuvola. Äidin paino oli taas tehnyt pienen hyppäyksen ja 90 kilon raja on taas ylitetty. Painoa on tullut ensimmäisestä käynnistä nyt 9 kiloa, joten saisi alkaa riittämään. Toivottavasti seuraavaa kymmentä ei tavoitettaisi. Tosin jos menee taas paljon yli, niin viimeisillä viikoilla ainakin viimeksi tuli turvotusta usean kilon viikko vauhdilla, joten pare olla lupaamatta mitään. Verenpaine oli 124/68, joten viime kerrassa taisi olla vähän lääkärin tekemästä mittauksesta johtuvaa nousua. Hb oli 108, eli alimmillaan tämän raskauksen aikana. Myönnän kyllä, että Obsidanit on aika usein jäänyt ottamatta. Nyt tarkoituksena on tsempata tämän kanssa, niin näen, että saanko arvon parissa viikossa nousemaan. Sf-mitta oli 30, joten yläkäyrän alapuolella ollaan, yes. Vauvan asennosta ei neuvolantäti uskaltanut olla täysin varma. Laittoi kuitenkin korttiin perätila-merkinnän, mutta kysymysmerkkiä tuli perään. Kuulemma pyöreä pallo tuntuu niin alhaalla kuin ylhäälläkin, eikä hän uskaltanut olla varma siitä, kumpi on pää ja kumpi peppu. Aika luiseva kaveri siis vatsassa köllii.

Kysyin synnytystapa-arviosta ja ensikerralla sinne olisi tarkoitus laittaa lähetettä. Ihan hyvä, että pääsen sinne, niin selviää sitten tuo vauvan asento ja painoarvio, sekä tietty saa vähän vastauksia tuohon synnytykseen. Alvaa odottaessa kävinkin tuossa vaiheessa yksityisellä tsekkaamassa vauvan asennon, kun se silloinkin oli vähän tutkijasta kiinni, kummin päin vauvan siellä arveltiin olevan. Rt se sitten kuitenkin loppujen lopuksi oli, enkä usko, että vauva olisi enää siinä vaiheessa kääntynyt.

Kesä alkakoon

Nyt taitaa aika monella vähän isommalla lapsella olla aika hyvät fiilikset. Tänään loma on parhaimmillaan, huomenna siihen on jo ehkä tottunut ja viikon päästä se on sitten jo vanha juttu.

Meillä kesäloma alkaa vasta heinäkuussa, kun Iskä jää silloin lomille. Nyt vielä siis kuukauden päivät fiilistellään Alvan kanssa kahdestaan. Alva on tässä viikon kahden sisällä oppinut kiipeämään sohvalle, keittiön tuoleille ja keittiön penkille. Hoen hänelle koko ajan, että alas "peppu edellä", mutta silti se tahtoo välillä unohtua. Parhaiten se taitaa muistua mieleen silloin, kun hän on yksin ja häärii omassa rauhassa. Taitaa olla vähän näyttämisen uhoa, jos äiti tai joku muu on paikalla katsomassa. Silloin alas tullaan, jos jonkinmoisella tavalla ja yleensä kolinan kera. Taitaa Alvan kipukynnys olla aika korkea, koska vain todella kova kolaus saa aikaan itkun. Muuten vain tunnustellaan tilannetta hetken ja sitten uudelleen kiipeämään korkeuksiin.

Myös Alvan puhelahjat ovat vähitellen kasvaneet. Puhetta tulee välillä ihan taukoamatta, mutta vielä siitä pöpinästä ei saa juurikaan selvää. Uusina sanoina ovat vähitellen vakiintuneet ainakin seuraavat:
muu = muurahainen
kvaak = ankan vaakkuntaa
loppu = kun ruoka on syöty kokonaan, sanotaan loppu
poi, pui = pois esim ruokalappu pois, pois vaunuista tai syöttötuolista
pu = puhelin

Tänään Alva ensimmäisen kerran osoitti, että äiti laittoi hänelle väärät kengät jalkaan. Me olimme ulos lähdössä ja koska ulkona on aika koleaa laitoin Alvalle sellaiset vähän tukevammat ja lämpimämmät kengät jalkaan. Alva kuitenkin vastusteli niitä ja alkoi itkeä. Kysyin, että mikä nyt on ja hän toi minulle omat saappaansa ja tyrkytti niitä minulle ja oli tulossa syliin niitä laittamaan jalkaan. Vaihdoin sitten hänelle saappaat jalkaan ja johan hymy tuli taas esiin. Taitaa olla aika kenkäfriikki tulossa meidän neidistä, kun jo nyt haluaa itse päättää, mitkä kengät laitetaan. Kengät onkin hänelle ollut tärkeä juttu jo alusta alkaen.

Taisin huhtikuun alussa ostaa Alvalle ensimmäiset kaksi paria kenkiä. Toiset olivat sandaalit ja toiset umpinaiset ja molemmat koossa 21. Silloin ostettaessa niissä oli aika reilusti kasvuvaraa, mutta nyt se taitaa vähitellen olla häviämässä. Sandaaleista huomaa, että varpaat alkavat jo olla aika päässä. Ei vielä pienet, mutta selvästi kasvuvara alkaa olla hävinnyt. Taitaa olla niin, että jalka on laskeutunut ja siten kasvanut pituutta kävelyn myötä. Heinäkuussa varmaan viimeistään pitänee suunnata uudelleen kenkäostoksille. (Nuo tänään pukemani ja Alvan protestoimat kengät ovat kokoa 22, joten en usko, että kyse oli liian pienistä kengistä. Saappaat taas olivat kokoa 21.)

Pienen pieni veturi aamulla kerran...

Alva pääsi viikolla kokemaan junamatkailun riemun. Lähdettiin tiistaina Helsinkiin ja matka taitettiin junalla. Otin meille perhehytin ja se oli hyvä valinta. Alva sai kävellä hytissä vapaasti ja tutkia paikkoja. Koska hytissä ei ollut muita ihmisiä, ei tarvinnut niin tarkasti vahtia Alvaa. Myös leikkivaunussa käytiin kokeilemassa liukumäkeä, mutta sitten uni alkoi painaa silmää ja viimeinen reilu puolituntia kului unikuvia katsellen.

Helsingissä nähtiin ennen kaikkea kavereita, kierreltiin kaupoissa ja erityisesti Kampissa ja muutama leikkipuistokin tuli testattua. Päikkärit Alva nukkui hotellilla, joten äitikin sai hieman hengähtää. Matka meni mukavasti ja vailla suuria ongelmia. Perjantaina suuntasimme takaisin kotiin.

Viime viikon helteistä ei ole enää mitään jäljellä. Tuntuukin tosi kaukaiselta viime viikko, jonka vietimme mökillä ja Turussa. Mökillä oli Alva nautti keinumisesta ja siitä, että sai omaan tahtiin liikkua sisään ja ulos. Siellä kun ei ole mitään pahoja portaita heti oven ulkopuolella. Alva ei vielä päässyt testaamaan meriveden kylmyyttä, mutta äiti sentään heitti talviturkin pois.

Kova meno tuntuu jatkuvan, sillä ensi viikolla on neuvolaa, äidin isovanhemman synttärit, vaunujen hakua (tilasin Easy Walkerin tuplarattaat ja ne saisi nyt noutaa.) jne. Päivitystahti ei siten ensi viikollakaan päätä huimaa.

Hellekelit jatkuu

Viikonloppu meni sekä kotosalla että vieraillen, mutta ulkoilua riitti. Perjantaina poikettiin ensimmäisen kerran hiekkarannalle. Otin Alvan synttärilahjaksi saamia hiekkisvälineitä mukaan ja ei kun menoksi. Rannalle olikin tuotu iso kasa uutta hiekkaa rannalle levitettäväksi ja siihen me Alvan kanssa parkkeerattiin. Mä avustin Alvaa tekemällä krokotiilihiekkakakkuja ja Alva ne sitten rikkoi haravalla tai ämpärillä. Onneksi hiekka oli uutta ja siten kohtuu puhdasta, koska osa hiekkakakuista päätyi vatsaan asti.

Iskä kävi rannalla uimassa ja saunassa, mutta me Alvan kanssa odotetaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Nyt Alva sai hyvin aikaa kulumaan kuljeskelemalla laiturille johtavalla katetulla polulla. Sitä pitkin käveltiin saunalle ja vähän matkaa pois, ja sitten käännös takaisin saunan terassille. Varsinaista porrasta ei siinä terassin laidalla ollut, mutta pieni kynnys kuitenkin. Sen ylittämistä Alva harjoitteli innokkaasti. Ylitys onnistui yleensä hyvin, mutta sitten kun mielenkiinto kohdistui muualla ja hän unohti kynnyksen olemassa olon, tasapaino meni kokonaan tai maaliin päästiin, mutta horjuen. Terassilla sitten olikin ´lähes kymmenen henkeä ihailemassa Alvan menoa, joka selvästi nautti huomion keskipisteenä olemisesta.

Launtaipäivä meni lähes kokonaan kotosalla. Iskällä oli paljon ulkohommia ja me naisissa nautittiin vapaapäiväistä. Käväistiin rataskävelyllä naapurissa, jossa Alva pääsi kokeilemaan trampoliinia, tervehtimään koiraa ja kaneja. Muuten sitten vain kökittiin omalla pihalla. Alva selvästi nauttii kesästä ja pihalla olemisesta. Nyt kun kävely on jo hyvää ulkonakin, ei häntä harmita se kun välillä kaatuu. Mahdollisimman epätasainen maasto taitaa olla jopa mieleen, koska ylä- ja alamäkikävelyä jaksetaan treenata ihan loputtomiin. Toki portaatkin ovat todella kiinnostavat ja pihalle mentäessä portaisiin juututaan pitkäksi aikaa. Nyt Alva meneekin niitä ylös-alas jo aika sujuvasti. Keinut ja hiekkalaatikko vieläkin loistavat poissaolollaan, mutta toivottavasti keinu saadaan kohtapuoliin hankittua. Ainoa huonopuoli meidän pihassa on, että siellä on ihan tuhottomasti kekomuurahaisia. Alva ei ole niistä suuremmin vielä vaivautunut. Aluksi hän ei niitä tainnut huomata lainkaan, mutta nyt näin hänet pyydystämässä muurahaisia. En oikeastaan osannut varautua, mutta olisihan se pitänyt arvata, mihin muurahainen päätyy, jos sellaisen kiinni saa. Suuhun. Suupielestä sitten kaivoinkin muurahaisen krämmäleitä. Mahtoi tuntua oudolta pistää pistävä muurahainen suuhun.

Suuhun menee tietenkin kaikki muukin pihalta löytyvä. Nyt siltä kohtalolta olen yrittänyt säästää leppäkerttua, raparperin vartta, kun sillä on ensin raaputettu maata, multaa, hiekkaa, äidin poimimia rikkaruohoja, kiviä, krookusta, alppiruusua, kuusen neulasia jne. Kaikkea ei äiti ehdi torjumaan, joten lähes kaikkea on jo maistettu.

Sunnuntaina juhlittiin serkkupojan 2-vuotissynttäreitä. Alva jaksoi touhuta iloisesti muiden lasten mukana. Tosin välillä hän kävi katsastamassa talon mielestään suosituimman huoneen, kodinhoitohuoneen. Siellä kun on sivusta täytettävä pesukone, joka on aika yliveto. Sen Alva kävi moneen kertaan tarkastamassa, että on vielä paikalla ja että luukku toimii. Juhlissa aikaa vietettiin melko paljon pihallakin, koska sisällä oli vielä kuumempaa. Alva lainasi serkun keinua ja keinutteli siinä Iskän kanssa pitkän tovin. Myös serkun uudella pyörällä Alva pääsi tekemään ensimmäisen kierroksen. Ehkä ensivuonna meilläkin on jokin sellainen...

Huh hellettä

Vihdoinkin on kesä. Kyllä sitä kaamosta ja kylmää taas kestikin. Vielä alkuviikosta sai mies aamulla krapata autonlaseja ennen töihin lähtöä, mutta nyt ollaan hellerajoilla.

Nyt alkaakin ulkoilukausi ihan uudella innolla. Eilen käytiin rattailemassa tuossa kylän keskustassa, vierailtiin parin tutun luona, keinuttiin yhdellä pihalla, tutustuttiin kylvökoneeseen ja rukiin jyviin ihan suutuntumalla. Alva jaksoi istuskella kohtuu hyvin rattaissa, mitä nyt pipoa repi päästään sen 20 +x kertaa. Myös tänään Iskä kävi Alvan kanssa pienellä rataskävelyllä. Nyt Alva nukkuu vaunuissa ulkosalla.

Kun on kauan saanut pukea Alvaa sukkahuousuihin, housuihin, pitkähihaiseen bodyyn, fleese-takkiin jne. On nyt yllättävän vaikea arvioida, miten paljon hän tarvii ulkona vaatetta ja erityisesti miten vähän vaunuihin pitäisi laittaa. Mä olen vaunuihin yleensä laittanut kohtuullisen vähän vaatetta, joten nyt siitäkin vähästä pitäisi vähentää. Tänään meillä mentiin vaunuttelemaan trikoisessa mekossa, pipossa, vaipassa ja sukissa. Otin leggarit pois. Sitten vain tyttö Brion vaunuihin kuuluvaan makuupussiin ja menoksi. Jätin vaunuissa olevan suojapeitteeen pois. Laitoin vaunut varjoon. Siinä käy aika kova tuuli, joten ilma ainakin vaihtuu. Toivottavasti vaunuista herää tyytyväinen tyttö, eikä hiki tai vilu ole vaivannut.

Rv 28+2

Mulla oli tänään lääkärineuvola. Vähän harmitti, että en saanut Alvalle hoitajaa kotiin neuvolan ajaksi, vaan jouduin ottamaan hänet mukaan neuvolaan. Soitin neuvolaan etukäteen ja neuvolan tätimme lupasi katsoa Alvaa mun lääkärissä käynnin ajan. Vein hänelle tästä kiitokseksi kukkasia. Ehkä terveyskeskuksessa ei saa olla kukkia esillä, mutta toivottavasti hän pääsee nauttimaan niistä sitten kotona.

Viime neuvolakäynnistä on jo reilu kuukausi, mutta onneksi paino eiollut lisääntynyt kuin vajaalla kilolla. Olen vähän yrittänyt katsoa, mitä syön ja se on näköjään kannattanut. Toivottavasti hyvä linja jatkuu ensi kertaankin. Hemoglobiini oli pysynyt samassa eli 115. Ei näköjään kahden Obsidanin ottaminen juurikaan nosta tuota, mutta eipähän ainakaan ole laskenut. Viime raskaudessa oli kyllä ihan sama juttu. Rauta-arvo oli vähän huononpuoleinen koko raskauden ajan, eikä sitä rautatableteilla saanut juuri nousemaan. Nytkin se on pysynyt samana koko raskauden ajan tableteista huolimatta. Sf-mitta oli vain 24 eli keskikäyrän alapuolelle on tultu. Tosin viime raskaudessakin tuo lääkäri sai vähän pienempiä mittoja kuin neuvolantäti, joten ehkä tässäkin on vähän tätä laskentatavan eroa. Sokerirasituksen tulokset olivat ok, joten sillä suunnalla ei onneksi ole ongelmia.

Sitten tehtiin sisätutkimus, kuunneltiin sydänääniä ja todettiin sikiön olevan perätilassa. Alvakin oli aikanaan perätilassa tässä vaiheessa lääkärin mielestä. Silloin en itse ihan sitä uskonut, enkä tuntenut Alvan kääntyneen vatsassa raivotarjontaan, mutta seuraavalla kerralla hän olikin jo oikein päin. Nyt uskon sikiön olevan perätilassa, sillä potkut tuntuvat tuolla alhaalla. Katsotaan nyt miten käy, kääntyykö vai pitääkö asentonsa. Lääkäri sanoi, että jos se vielä viikolla 35 on perätilassa, niin sitten hän laittaa lähetteen synnytystapa-arvioon.

Kysyin vielä Alvan kyynelkanavan rassauksesta. Kyynelkanava ei vieläkään toimi normaalisti vaan silmä rähmii koko ajan. Lääkäri lupasi laittaa lähetteen sairaalaan, joten katsotaan koska kutsu sinne tulee.

Neuvolan jälkeen lähdimme suoraan ajamaan Poriin ja shoppailuksihan se meni. Ehkä näistä ostoksista lisää myöhemmin, mutta mukaan lähti kirjoja, vaatteita niin Alvalle kuin äidillekin sekä kengät äidille.