Ainon ensimmäinen joulu on takana päin ja hyvin kaikki meni. Vielä tänä vuonna hän ei juurikaan päässyt osallistumaan tapahtumiin, vaan seurasi tilannetta omassa rauhassaan. Ensi vuonna hän varmaan onkin jo innokas mukana toimija.
Aattona oltiin kotosalla. Mä valmistelin aamupäivällä jouluruokia ja Aino otti vaunuissa päikkäriä. Ilma oli niin kylmä, että ulos ei päässyt, mutta onneksi se ei juurikaan haitannut. Alvaa taas puolestaan jätti päikkärit väliin, vaikka hän yritti niitä Iskän kainolossa hakea. Kolmen aikaan Mummi ja Pappa tulivat meille juhlistamaan joulua. Syötiin hyvin yhdessä ja sitten tulikin joulun erikoisvieras, Joulupukki.
Alva ei tainnut joulupukkia vielä tänä vuonna osata odottaa, vaikka usein olimmekin hänestä puhuneet. Odotimme kaikki keittiön ikkunan luona, että koska se joulupukki tulee ja sieltähän se pimeydestä viimein ilmestyi. Menimme olohuoneeseen odottamaan, että joulupukki tulee sinne. Aino ei juuri joulupukin tulosta hätkätänyt, mutta Alvaa se ehkä vähän hämmästytti. Kuitenkin hän uskaltautui lopulta istumaan joulupukin sylissä yhdessä Ainon kanssa. Sitten alkoi lahjojen jakaminen ja Alva toimi joulupukin pienenä apulaisena ja toimitti lahjoja saajilleen. Valitettavasti Pappa oli juuri tuolloin päiväunilla, joten hän ei ehtinyt näkemään joulupukkia ollenkaan. Lopuksi vielä lauloimme Porsaita äidin oomme kaikki, koska se on Alvan suosikki ja hänkin osaa sitä vähän laulaa.
Aino sai joulupukilta mm. Brion perässä vedettävän kirahvin, Mauri Kunnaksen kuvittamat pehmeät nopat, mobilen sänkyyn ja vaunuihin, lakanat sekä vaatetta. Alva sai mm. Brion viidakkoaiheisen junaradan, Legoja, nuppipalapelejä, nuken ja nuken rattaat, kirjoja, värityskirjan ja värikynät, laulu/lorupussin, muumitalon, vaatteita ja myös sen lakanan. Paljon tuli siis lisää leluja, joita toiveissa olikin.
Joulupäivänä suuntasimme Iskän sisaren luokse. Siellä oli Alvalle monta kaveria ja ilta meni nopeasti. Söimme ja joimme hyvin, pelasimme Afrikan tähteä ja Alva taisi juosta huoneita ympäri monen monta kertaa ja työntää nukenrattaita monta sataa metriä.
Tapanina olimme taas kotona ja meitä tule tervehtimään Alvan kummitäti serkkupojan kanssa. Iskä teki ulkona lumitöitä traktorilla ja molemmat sankari pääsivät sen kyytiin. Alva oli kuulemma jo kuin vanha tekijä, mutta serkkupoikaa se vähän jännitti. Serkkupoika ja Alva leikkivät hienosti Alvan uusilla leikkikaluilla ja Aino seurasi tilannetta sitterissä. Päikkärit eivät oikein Ainoa tapanina kiinnostaneet. Taisi olla niin mukava joulu, ettei sitä haluttu tuhlata nukkumiseen.
Jouluruuat jäivät Ainolta vielä tänä vuonna kokematta, mutta hyvin hänelle jo soseet maistuvat. Hän on maistanut jo perunaa, porkkanaa, maissia, kesäkurpitsaa, bataattia, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, ruusunmarjaa ja luumua. Alvaan verrattuna olen nyt uskaltautunut antamaan uusia makuja vähän vauhdikkaampaan tahtiin. Välillä sosetta syödään koko purkillinen, mutta yleensä vähämpi on piisannut. Ruuan jälkeen olen antanut vähän vettä nokkamukista ja veden juonti onkin ihan pop. Tosin sitä tuppaa valumaan pitkin kaulaa. Kun vaan Aino pääsee istuskelemaan syöttötuoliin niin juominenkin varmaan helpottuu. Alvalle aloin jo lähes heti juottamaan vettä ihan tavallisesta lasista ja varmaan siihen siirrytään Ainonkin kohdalla. On paljon helpompaa, kun lapsi osaa juoda tavallisesta mukista, niin ei tarvitse olla omaa mukia aina mukana.
Lämpimiä neuleita
10 vuotta sitten
*click*
*click*
