Vuosi lopussa

Taas on yksi kotiäitivuosi lopussa ja lapset kasvaneet taas vallan mahdottomasti.

Aino on nyt joulukuun aikana kehittynyt mestariksi tuossa vatsalleen kääntymisessä. Selällään hän ei enää viihtyisi ollenkaan, kun kerran osaa kääntymisen taidon ja selällään olo on kuulemma vain pikkuvauvoja varten ja hän on jo iso tyttö. Vatsallaan Aino jaksaa jo jonkin aikaa ollakin, ja siitähän näkeekin paljon paremmin, mitä ympärillä tapahtuu. Mutta ennen pitkää alkaa huutelu, että tulisiko joku kääntämään mut pois tästä asennosta. Selälleen kääntyminen on siis vielä kokematta, mutta eiköhän sekin sieltä viimeistään ensi vuoden aikana löydy.

Ruokailu on siis Ainon kanssa mukavaa puuhaa. Sosetta syödään ihan reilusti, joskin kaupan soseet maistuvat paremmalta kuin äidin tekemät, kun ne ovat paljon silosampia. Tällä hetkellä meillä syödäänkin vuoropäivinä kaupan ja äidin tekemää sosetta. Pare vaan meidän sileäkurkunkin on oppia vähän rakeisemman soseen syömistä. Ja kyllähän sekin menee, kun siitä tekee vaan riittävän juoksevaa. Aino kun haluaisi imaista sen soseen siitä lusikasta, eikä niinkään ottaa lusikkaa suuhunsta.

Vaikka Alvan vauva-ajasta on vasta vähän aikaa kulunut, on kuitenkin muisti jo unohtanut sen, minkälainen vauva Alva Ainoon verrattuna oli. En siis enää pysty kirjoittamaan siitä, onko Aino vai Alva touhukkaampi, hymyilevämpi, nauravampi, enemmän syliin kerjäävä tms. Ehkä parempi niin, mutta Aino ainakin on hyväntuulinen ja reipasotteinen vauva. Hän seuraa mielellään äidin, Iskän ja Isosiskon puuhia, imeskelee sormiaan, kääntyile puuhamatollaan, sylkyttelee vaikka vieraammassakin sylissä ja painelisi mielellään tietokoneen näppäimiä äidin sylistä.

Nukkuminen on se ainoa Mutta. Viime yönä Aino heräili siten, että katsoin kelloa lähes jokaisen tunnin aikana ainakin kerran, vain kello 04 jäi bongaamatta. Hereillä oltiin siis vähintään kerran tunnissa. Jonkinlainen unikoulun aloitus alkaa jo hiipiä mieleen. Olo on äidillä aika tokkurainen

Tuiki, tuiki tähtönen

Tällä hetkellä meillä lauletaan paljon. Alva tuo useita kertoja päivässä laulukirjan ja osoittaa sieltä sivuilta lauluja, joita äidin pitää laulaa. Mukavahan niitä on laulella, mutta ihan aina niitä ei jaksaisi laulaa. Laulelu kun Alvan mielestä pitäisi aloittaa jo ennen aamupalaa ja iltapalallakin vielä pitäisi lauleskella. Vähitellen Alvakin on alkanut laulamaan yhä enemmän ja erityisesti Tuiki, tuiki tähtönen on Alvan suosikki ja siitä laulusta hän osaa laulaa jo ensimmäisen säkeistön, ja tehdä samalla käsileikkiä, jossa tosin on vielä hiomista. Suosikkilauluja ovat myöskin Peppi Pitkätossu (Alvan sanoin Pihkatossu), Putte Possun nimipäivä, Autolla ajetaan varovarovasti, Lasten liikennelaulu, Missä on peukalo, Täti Monika ja Huomenna mennään Korkeasaareen.

Ainon ensimmäinen joulu

Ainon ensimmäinen joulu on takana päin ja hyvin kaikki meni. Vielä tänä vuonna hän ei juurikaan päässyt osallistumaan tapahtumiin, vaan seurasi tilannetta omassa rauhassaan. Ensi vuonna hän varmaan onkin jo innokas mukana toimija.

Aattona oltiin kotosalla. Mä valmistelin aamupäivällä jouluruokia ja Aino otti vaunuissa päikkäriä. Ilma oli niin kylmä, että ulos ei päässyt, mutta onneksi se ei juurikaan haitannut. Alvaa taas puolestaan jätti päikkärit väliin, vaikka hän yritti niitä Iskän kainolossa hakea. Kolmen aikaan Mummi ja Pappa tulivat meille juhlistamaan joulua. Syötiin hyvin yhdessä ja sitten tulikin joulun erikoisvieras, Joulupukki.

Alva ei tainnut joulupukkia vielä tänä vuonna osata odottaa, vaikka usein olimmekin hänestä puhuneet. Odotimme kaikki keittiön ikkunan luona, että koska se joulupukki tulee ja sieltähän se pimeydestä viimein ilmestyi. Menimme olohuoneeseen odottamaan, että joulupukki tulee sinne. Aino ei juuri joulupukin tulosta hätkätänyt, mutta Alvaa se ehkä vähän hämmästytti. Kuitenkin hän uskaltautui lopulta istumaan joulupukin sylissä yhdessä Ainon kanssa. Sitten alkoi lahjojen jakaminen ja Alva toimi joulupukin pienenä apulaisena ja toimitti lahjoja saajilleen. Valitettavasti Pappa oli juuri tuolloin päiväunilla, joten hän ei ehtinyt näkemään joulupukkia ollenkaan. Lopuksi vielä lauloimme Porsaita äidin oomme kaikki, koska se on Alvan suosikki ja hänkin osaa sitä vähän laulaa.

Aino sai joulupukilta mm. Brion perässä vedettävän kirahvin, Mauri Kunnaksen kuvittamat pehmeät nopat, mobilen sänkyyn ja vaunuihin, lakanat sekä vaatetta. Alva sai mm. Brion viidakkoaiheisen junaradan, Legoja, nuppipalapelejä, nuken ja nuken rattaat, kirjoja, värityskirjan ja värikynät, laulu/lorupussin, muumitalon, vaatteita ja myös sen lakanan. Paljon tuli siis lisää leluja, joita toiveissa olikin.

Joulupäivänä suuntasimme Iskän sisaren luokse. Siellä oli Alvalle monta kaveria ja ilta meni nopeasti. Söimme ja joimme hyvin, pelasimme Afrikan tähteä ja Alva taisi juosta huoneita ympäri monen monta kertaa ja työntää nukenrattaita monta sataa metriä.

Tapanina olimme taas kotona ja meitä tule tervehtimään Alvan kummitäti serkkupojan kanssa. Iskä teki ulkona lumitöitä traktorilla ja molemmat sankari pääsivät sen kyytiin. Alva oli kuulemma jo kuin vanha tekijä, mutta serkkupoikaa se vähän jännitti. Serkkupoika ja Alva leikkivät hienosti Alvan uusilla leikkikaluilla ja Aino seurasi tilannetta sitterissä. Päikkärit eivät oikein Ainoa tapanina kiinnostaneet. Taisi olla niin mukava joulu, ettei sitä haluttu tuhlata nukkumiseen.

Jouluruuat jäivät Ainolta vielä tänä vuonna kokematta, mutta hyvin hänelle jo soseet maistuvat. Hän on maistanut jo perunaa, porkkanaa, maissia, kesäkurpitsaa, bataattia, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, ruusunmarjaa ja luumua. Alvaan verrattuna olen nyt uskaltautunut antamaan uusia makuja vähän vauhdikkaampaan tahtiin. Välillä sosetta syödään koko purkillinen, mutta yleensä vähämpi on piisannut. Ruuan jälkeen olen antanut vähän vettä nokkamukista ja veden juonti onkin ihan pop. Tosin sitä tuppaa valumaan pitkin kaulaa. Kun vaan Aino pääsee istuskelemaan syöttötuoliin niin juominenkin varmaan helpottuu. Alvalle aloin jo lähes heti juottamaan vettä ihan tavallisesta lasista ja varmaan siihen siirrytään Ainonkin kohdalla. On paljon helpompaa, kun lapsi osaa juoda tavallisesta mukista, niin ei tarvitse olla omaa mukia aina mukana.

Meillä nukutaan

Viime yö oli ensimmäinen hyvin nukuttu yö sitten vauvan syntymän. Mikähän ihme vauvalle tuli, kun se nukkui yönsä ihan kohtuullisesti.

Aino nukahti tavalliseen tapaan siinä kymmenen jälkeen. Hän nukkuu yleensä koiranunta ja havahtuu mun liikkeisiin tai mihin tahansa ääneen. Tälläkin kertaa hän havahtui, kun Iskä tuli nukkumaan, mutta nukahti sitten tissi suussa nopeasti. Ja äiti nukahti lähes samaan aikaan. Tällä kertaa Ainon uni olikin yllättävän syvää ja hän nukkui 01 asti. Näin pitkää pätkää meillä ei olekaan ihan juuri nukuttu.

Tankkauksen jälkeen Aino nukahti heti uudelleen ja nukkui toisen yhtä hyvän pätkän. Vasta 04 hän herästi seuraavan kerran ja vanhemmat saivat taas nukkua lähes kolme tuntia. Mikä taivas se olikaan. Neljän aikaan olin jo itse aika virkku, mutta vauva jatkoi uniaan vielä ruhtinaalliset kaksi tuntia. Ja äitikin onnistui käyttämään tämän välin hyväkseen ja nukkumaan. Kuuden jälkeen sitten torkuttiin vauvan kanssa kumpikin ja ylös noustiin siinä kasin aikaan, kun Alva heräsi. Alva heräsi yöllä pari kertaa, mutta uudelleen nukahtaminen ei vaatinut meiltä vanhemmilta mitään toimia.

Näin hyvää yötä en ole pitkään aikaan edes uskaltanut toivoa. Tuossa taisi tulla unta saman verran kuin normaalisti ollaan nukuttu kolmessa yössä yhteensä. Aamulla olo olikin lähes uudestisyntynyt, joskin puolen päivän aikaan alkoi kyllä ramasemaan. Eihän tuo tietenkään vanhoja univelkoja vielä kuitannut, mutta ensimmäinen yö vauvan syntymän jälkeen, kun univelkaa ei myöskään kertynyt. Nyt ei pidä toivoa liikoja jatkolta, vaan olla tyytyväinen tähän tilanteeseen. (Ja toivoa, että ne yli 10 herätyskertaa/yö alkavat olla ohi...)

Ja tämä siis siitä huolimatta, että meidän perheen naisväellä on kunnon nuha päällä.

Alva - suomi -sanakirja

Tässä vähän myöhempien aikojen muistoksi Alvan sanailua.
S-kirjain on käytössä vain sanojen sisällä, esim. kissa tulee ihan oikein, mutta sanan alussa se jää kokonaan pois.
R-kirjaimen pärinää olen kerran kuullut Alvan sanovan, mutta pääsääntöisesti r korvataan jollakin helpommalla konsonantilla tai se jätetään kokonaan pois.
Anna = Sanna
Ami = Rami
manniini = mandariini
Hetty = Hello Kitty
ippui = ketsuppi
lumiukko = kinos, lumikasa tai lumi missä tahansa muodossa
juoskee, vastallaan, vastalleen
makaniini = makarooni

Kun tuoksusta ei voi enää erehtyä, kysyy äiti:
"Onko sulla kakat housussa?"
"Voipi olla", vastaa Alva.

Kerran Mummi pillasi kahvia lattialle ja pyyhki sen sitten pois. Tätä Alva matkii lähes päivittäin.
"Mummi pillas kahvia", kuuluu Alvan ääni ja sitten löydetyllä rätillä, vaatteella tms. pyyhitään terhakkaasti lattiaa.

"Här tvättas, täältä pesee", sanoo Alva kun Iskä siivoaa.

Jatkoa seuraa, kun muistan lisää.

Yösyömingit

Meillä on yöt muodostuneet aikamoisiksi tankkauksiksi. Voisi sanoa, että Aino aloitti yösyömisen tuossa vähän ennen kahden ikäkuukauden täyttymistä. Ensin oli flunssaa, sitten vatsatautia ja lopuksi äidillä rintatulehdus. Näiden johdosta Aino heräili syömään normaalia enemmän, ehkä noin 6-8 kertaa yössä. Nyt tilanne on vain "pahentunut", ja yöunet ovat kovin rikkonaiset.

Illalla Aino nukahtaa tissille siinä kymmenen maissa tai viimeistään puoli yhdeltätoista. Yleensä aloitttelen tissittelyn siinä ysin aikaan, kun Alvakin menee nukkumaan. Aino torkkuu siinä aluksi, mutta nukahtaa sitten yön pisimmille unille, edellä mainitsemaani aikaan. Mäkin nukahdan lähes heti kun Ainokin ja nautin pisimmistä unipätkästä koko yönä. Aino nukkuu tuolloin sellaiset puolitoista tuntia ja joskus äitiä hemmotellaan kahden tunninkin unella. Näin hyvä tuuri käy muutaman kerran viikossa. Sitten siinä kahdentoista aikaan alkaa varsinainen pätkäuni. Syömään herätään puolisen tunnin välein. Yleensä imetän toisesta rinnasta joku kolmisen kertaa yhteen menoon ja vasta sitten vaihdan rintaa. Tässä pätkäuni vaiheessa vaihdan ehkä kahdesti rintaa. Sitten siinä neljän maissa Aino nukahtaa toisille "pitkille" unille, jotka kestävät myös sen puolitoista tuntia, mutta eipä juuri koskaan kahta tuntia.

Puoli kuuden jälkeen sitten taas syödään puolentunnin tai vartin välein, kunnes kahdeksalta herää Alva ja siihen Ainokin sitten herää. Äiti ei varsinaisesti herää, vaan yrittää sinnitellä päivän puolinukuksissa. Eipä sitä pahemmin tule odotettua iltaa ja yötä, kun arvaa, ettei se yö juuri väsymystä poista.

Nyt olen antanut Ainolle peruna-porkkana sosetta kolmena päivänä. Oma keittämä perunasose ei juurikaan maistunut, kun siihen taisi vähän jäädä sattumia. Purkkisose menee nyt mitä suuremmalla innolla. Tänään annoin siis kolmannen kerran pe-po sosetta ja hyvin maistui. Lämmitin ensin 1/3 purkillista, mutta lisää tuntui mieli tekevän. Annoin sitten vähän vielä, joten puolisen purkkia Aino sitä painoi menemään. Ja itku tuli, kun ruokailu loppui. Enemmänkin olisi tainnut maistua. Ehkäpä otetaan toinen ruokailu vielä illalla ohjelmaan.

Edit. Annoin sitten vielä kuuden aikaan Ainolle lisää pe-po -sosetta, loppu purkki meni ja nyt on sitten annettu vauvalle koko purkki sosetta. Aika annos.

Pikkuisen In and Out

Aino taas tykkää:

- syömisestä; sehän nyt on sanomattakin selvää
- sylkkyrissä oltaisiin vaikka kuinka kauan. Vaikka uni painaisi, niin sylissä on silti kiva olla.
- kun äiti kutittaa, hieroo, jutustelee, naureskelee ja hulluttelee Ainon kanssa.
- seurata isosiskon touhuja, kunhan tämä ei tule liian lähelle.
- mutustella omia sormiaan.
- tutkia omia leluja, helistimiä, kirjoja ym, joita on käsiinsä saanut.

Niinkään mielekästä ei ole:

- vaatteiden vaihto ja ulkovaatteiden pukeminen
- tutti. Ei kuulemma ole ihmisiä varten.
- nukkuminen. Aivan yliarvostettua hommaa, jos samaan aikaan voisi tisutellakin.
- kynsien leikkuu.
- tuttipullo